Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Tyhjä pesä

Kolumni - 21.11.2018 kello 7.01
Merja Palin

Olen tämän syksyn aikana elänyt ison elämänmuutoksen keskellä. Kaikki kolme lastani ovat viimeisen puolen vuoden aikana muuttaneet pois lapsuudenkodistaan.

Itsenäiseen elämään kykeneviä nuoria olemme vanhempina halunneet kasvattaa, joten tämä on toivottava ja iloinen elämänvaihe.

Muutos tuntuu kuitenkin haikealta. Kaikki työ ja touhu lasten kanssa, ruuhkavuodet, harrastuksiin kuljettaminen ja osallistuminen mahdollistajana, ruokakassien kantaminen, lasten leikit ovat poissa, kahdenkymmenen vuoden rupeama on ohi. Entistä elämänkulkua en saa enää takaisin, vaikka kuinka haluaisin.

Muutos tulee usein ulkoapäin niin, että siihen ei voi itse vaikuttaa mitenkään. Aivan yllättäen on edessä aivan uusi asia, elämäntilanne. Silloin on vain löydettävä keinot sopeutua. Toisinaan se on kivuliasta ja vaikeaa.

Ruokakaupan kassalla päivittelin tutuksi tulleelle työntekijälle ostosteni pientä määrää ja uutta elämäntilannetta. Keskusteluumme osallistui takanani jonossa ollut minulle vieras naishenkilö. Iloisen naurun kera sain kehotuksen nauttia omasta ajasta ja elämän vapaudesta.

Toivottavasti tuohon nautintoon pääsen, kunhan vähän saan totutteluaikaa. Olen aika hitaasti sopeutuva, tarvitsen aikaa, tilaa katsella ja tunnustella uutta tilannetta.

Minua kohdannut elämänmuutos on saanut minut myös ajattelemaan, miten itse muutan elämääni uudessa tilanteessa. Olen ollut kovin perhekeskeinen ja useat harrastuksenikin ovat olleet yhteydessä lasten harrastuksiin. Se on ollut minusta palkitsevaa ja mielekästä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Olen nauttinut kovasti ajastani äitinä. Nyt on mietittävä, mitä haluan elämältä, kun lapset on kasvatettu maailmalle. Mitä muutoksia aion itse tehdä, jotta elämäni olisi innostavaa edelleen?

Muutosten toteuttamisessa olen tullut pohdinnoissani siihen tulokseen, että ei kannata tehdä muutoksia isoin askelin. Pienillä askelilla saa isoja aikaan.

Nyt olen syksyn aikana ottanut aikaa lukemiselle, jota en moniin vuosiin ole tehnyt juurikaan. Haluaisin myös aloittaa jonkun vapaaehtois­työn, jonka koen mielekkääksi. Siinäkin olen ottanut muutamia tunnustelevia askelia.

Olen raivannut yhteen tyhjentyneeseen huoneeseen itselleni tilan ompelukoneelle. Siellä se odottaa ompelijaa. Sopivalla hetkellä istahdan ompelemaan uusia verhoja.

Haluan elämääni mukaan myös hieman enemmän liikuntaa. Ehkäpä otan tavakseni tehdä hieman pidempiä lenkkejä koirien kanssa tai löydän itseni pilatestunnilta.

Naurua ja huumoriakin ottaisin matkaani mielelläni hieman lisää. Ystävien kanssa haluaisin viettää enemmän aikaa.

Pienillä askelilla marraskuun pimenevissä illoissa etsin tilaa uudelle.

Edelleen saan kyyneleitä silmäkulmaani, kun katselen tyhjentyneitä huoneita ja kuuntelen hiljaisia iltoja kodissani. Tästä muutoksesta kyllä selviän, vähitellen.

Lapsilleni ja kaikille muillekin pesästä lentäneille, toivon iloa ja siipien kantavuutta!

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös