Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Työnarkomaanin päiväkirja

Kolumni - 26.9.2018 kello 7.01
Lauri Hollo

En elä vuosikalenterin syklissä. Oma työrupeamani päättyi tänä vuonna 15. syyskuuta Espanjan Castellonissa, kun saimme yleisurheilukauden valmennettaviani kanssa päätökseen seurajoukkueiden Euroopan cupin kilpailuissa.

Siitä alkoi huikea kuuden päivän kesäloma, jonka jälkeen alkaa seuraava työvuosi. Vietin ensin päivän joukkueen kanssa Barcelonassa, sitten viisi samassa kaupungissa vaimoni kanssa.

Viime perjantaina palasimme kotiin. Ja mitä piti tehdä kotona ensimmäiseksi, kun matkapakaasit oli laitettu eteisen lattialle? No piipahtaa tietenkin työhuoneella.

Viikonloppu menikin sitten jo normitöissä, hiukan juttujen kirjoittelua ja hiukan enemmän seuraavan harjoituskauden suunnittelua urheilijoille. Lomaa olisi voinut pitää vielä ehkä 4-5 päivää kotioloissa, mutta se ei vain meikäläiseltä kirveelläkään onnistu. Olisi varmaan syytä opetella tuo taito.

Valmentamisen ja toimittajan työn yhdistäminen onnistuu yrittäjänä, mutta ei 8-17 työläisenä. Aikaa on teoriassa se 24 h joka ikinen päivä, toki nukkuakin täytyy.

Työpäiviä voi siis venyttää niin paljon kuin omatunto kestää; aika usein se kolkuttaa, kun aikaa vaimolle ja lapsille jää niin vähän. Mutta kolkutukset kaikuvat tuuleen.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Laskin juuri, että tämän vuoden alusta 255 päivän aikana olen pitänyt noin 200 harjoitusta. Kilpailupäiviä on tullut noin 50 ja leirivuorokausia ulkomailla 22.

Aikaa näihin on mennyt laskujeni mukaan noin 3000 tuntia eli 125 vuorokautta. Jos nukkuu keskimäärin 8 tuntia yössä (hah), niistä kertyy 85 vuorokautta. Kasassa on siis 210 vuorokautta.

Lomalla olen ollut kaksi viikon pätkää tänä vuonna, eli nyt ollaan vuorokausilukemassa 224. Jäljelle jää 255 päivästä 31. Eli noin 93 työpäivää – siis niitä kahdeksantuntisia (hah). Niiden aikana olen tehnyt niin sanotut rehelliset toimittajantyöt, pitänyt vapaailtoja, vapaahetkiä ja joskus jonkun satunnaisen vapaapäivän.

Ihme, että minulla yhä on vaimo – ja lapset, jotka ainakin väittävät rakastavansa minua paljon.

Työnarkomania ei ole kovin mukavaa, mutta siihen on tottunut. Kun yrittäjällä on töitä, on taottava. Seuraavat vuodet voivat olla huonompia.

Kierre on aika sairas.

Loma- ja vapaapäiviä ei tule osin siksikään pidettyä, että silloin et tienaa penniäkään. Monesti olen miettinyt, että valtiolla on varmasti turhempiakin rahareikiä kuin yksin yrittäjän tai pienyrittäjän lomaraha – jos sellainen siis olisi. Puolue, joka lupaa runnoa tämän asian maaliin, saa ääneni ensi vaaleissa.

Sitä odotellessa lienee syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää, koska tehdään töitä ja koska ei – muuten työpäivät lipsuvat helposti 14-16 tunnin mittaisiksi.

Pinttyneiden tapojen muuttaminen ei tosin ole helppoa. Mutta ajattelin yrittää.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös