Sote- ja maakuntauudistuksien nokkamiehet on valittu. Pirkanmaalla sote-muutosta johtaa kangasalalainen Jaakko Herrala, Pikonlinnan sairaalastakin tuttu keuhkosairauksien erikoislääkäri.
Valtuutettu Heikki Lyytinen (kok) vahtii maakuntatasolla Kangasalan edustajana esivalmistelutyön edistymistä 11-henkisessä hallituksessa.
Vaikka miehet ovat vahvasti kangasalalaisia, he joutuvat pakosta tarkastelemaan asioita kokonaisuuden näkökulmasta. Yhden kunnan etua ei tässä muutostilanteessa kukaan voi kotipaikkaansa vedoten edistää.
Uudistus etenee, mutta meneekö maaliin saakka? Sitä ei taida tietää kukaan tässä vaiheessa.
Tampereen seudun kahdeksan kunnan edustajat kokoontuivat maanantaina Tampere-taloon kirkastamaan kokonaiskuvaa seutukunnan tulevaisuudesta.
Päivän päätteeksi ulos tupsahti uutisen, joka asettaa meneillään olevat uudistukset pirkanmaalaisittain täysin uuteen valoon.
Suomen kakkoskeskus, Tampere, haluaa oman erityisaseman samaan tapaan kuin pääkaupunkiseutu. Tampereen seutu haluaa päättää itse alueensa elinkeinojen kehittämisestä ja työllisyyden hoidosta.
Lisäksi seutukunta haluaa itse vastata alueellaan maankäytön, asumisen ja liikennejärjestelmän suunnittelusta ja neuvotella näihin liittyvistä asioista suoraan valtion kanssa.
Asiassa on kaksi puolta. Se on käynyt selväksi, että työttömyys ei ratkea valtion toimilla. Todennäköisesti myös maakunta olisi liian suuri organisaatio.
Työttömyys on asia, johon tarvitaan hyviä sähköisiä palveluita, uusia ideoita mutta myös ihmisiä rinnalla kulkijoiksi. Pienemmässä yksikössä vähällä byrokratialla tämä saattaisi onnistua.
Ketteryys ovat tarpeen myös elinkeino- ja maankäyttöasioiden hoidossa. On uskottava ajatus, että kahdeksan kunnan seutukaupunki liikkuu liukkaammin kuin koko maakunnan kokoinen möhkäle.
Huolenaihe syntyy kuitenkin yhdestä hallinnollisesta väliportaasta, joka syntyy jäljelle jäävän kunnan ja maakuntahallinnon väliin.
Uudistuksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole rakentaa lisää hallintoa vaan päinvastoin vähentää sitä.
