Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Uupumus yllätti energisen kotiäidin – Kuka tulee apuun, kun uni loppuu?

Kahden pienen lapsen äiti pyöritti yksin kotia kaikki arkipäivät. Neljän vuoden aikana Anni Arola oli hionut systeemin huippuunsa, koska aviomies Antti Arola kävi matkatöissä. Kotiäidin arki sujui – tai ainakin hän luuli niin.

Uutiset - 15.12.2018 kello 6.00
Kangasalan Sanomat/ Anu Ritvanen
Uupumus yllätti energisen kotiäidin – Kuka tulee apuun, kun uni loppuu?
Anni Arola nautti kotiäitiydestä, kunnes yöunet katosivat.

– Halusin olla kotona. Äitiys oli luontevaa, tunsin iloa, suurta rakkautta ja yhteenkuuluvuutta, Arola kertoo kotiäidin roolista.

Arolan oli kehittänyt systeemin, jolla elämä nelivuotiaan Eeron ja puolitoistavuotiaan Siirin sekä Rauha-koiran kanssa oli kivaa, ja koti pysyi hoidossa. Mieskin oli ihana.

Nukkuminen vain oli jäänyt vähiin jo jonkin aikaa.

– En ole mikään vahva nukkuja, ja yöunet jäivät vajaiksi jo esikoisen vauva-aikana, Arola kertoo tuttua tarinaa lapsiperhearjesta.

Arolalla oli kuitenkin tsemppi päällä. Suurin osa ystävistä kävi töissä tai heillä ei ollut lapsia, joten vertaistuki oli vähäistä.

Yksin oli selviydyttävä, koska lasten isovanhemmat asuivat Keski- ja Pohjois-Suomessa. Energinen ihminen jynssäsi ja viikkasi nekin hetket, kun olisi voinut vain olla.

Keväällä Arola tiedosti, että tilanteessa on jotain outoa. Univelka oli hillitön, mutta nainen ei nukkunut. Aviomieskin sai kuulla tiuskimista ja kiukkuilua. Sekä henkiset että fyysiset voimat ehtyivät, ja Arola romahti.

Kaikki ei kuitenkaan hajonnut, vaan äiti putosi pehmeästi yhteiskunnan tarjoamaan turvaverkkoon.

Mies jäi hetkeksi vapaalle, kotiin tuli perhetyöntekijä perhekeskus Takataskusta, ja Arola sai levätä. Pari työsti tilannetta yhdessä neuvolan, perhetyön ja päiväkodin kanssa.

– En ollut nähnyt muita vaihtoehtoja kuin vain jaksaa yksin. Sitten muut ottivat vastuun. Sain olla väsynyt, Arola huokaa.

Silti keho näytti vielä kaapin paikan. Pääsiäisenä Arola lähti ystävänsä kanssa kävelylle ja veti lapsia pulkassa. Kesken matkan äiti väsähti.

– Ystävä veti minut pulkalla kotiin. Siiri istui sylissä ja Eero työnsi minua selästä, Arola naurahtaa nöyräksi vetänyttä kokemusta.

Alkoi äidin päivitys. Toukokuun Arola lepäsi, lepäsi ja katsoi televisiota, joi kahvia. Mies järjesteli apuja, ja arki mietittiin uudelleen.

Nyt Eero käy päiväkodissa kolmena päivän viikossa kuusi tuntia kerrallaan. Naapuri saattaa valvoa, että kuopuksen päiväunet sujuvat sillä aikaa kun äiti lepää.

Vuonna 2012 Kangasalle muuttanut Arola on nyt tutustunut enemmän toisiin äiteihin ja saanut sitä kautta vertaistukea läheltä. Aiemmin Arola oli sivuuttanut perhekerhot, koska hän työskenteli itse lastenohjaajana ennen äitiyttä.

– Olin ajatellut, että kokoontumisiin osallistuminen on kuin menisi töihin. En osannut ajatella meneväni tapaamisiin äitinä, muun muassa äiti-lapsijumpat löytänyt Arola kertoo.

Arola mietti, miten hän voisi mahdollisimman hyvin. Hän halusi edelleen hoitaa lapsia kotona, joten mahdollinen osa-aikatyö saisi vastapainoksi olla jotain muuta kuin lastenhoitoa.

Sitten nainen löysi verkosta Jyväskylän yliopiston vanhempien uupumusta koskevan tutkimuksen ja otti yhteyttä tutkijoihin.

– Pääsin mukaan tutkimusavustajaksi! Olen edelleen lasten maailmassa ja tapaan silti toisia aikuisia, Arola iloitsee.

Yksin ei tarvinnutkaan jaksaa, ja lapsia voi hoitaa, vaikka elämässä on muutakin.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös