Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Vääränlaisia sankaritarinoita

Kolumni - 18.10.2017 kello 8.00
Lauri Hollo

Hiljattain on julkaistu kaksi huipputason jääkiekkoilijan, Marko Jantusen ja Jere Karalahden, elämäkertaa. Molemmat ovat surullista luettavaa.

Kumpikin herroista ajautui alkoholin kautta huumekierteeseen jo peliuransa aikana. Silti molemmat ovat pelanneet fantastisen hienon uran.

Jantuselta pelleily huumeiden ja huumediilereiden kanssa oli viedä hengen, eikä se Karalahdellakaan kaukana ollut. Vuonna 2008 hän oli koomassa kahdeksan päivää saatuaan haimatulehduksen.

Herrojen kirjoissa on kuitenkin yksi silmiinpistävä ero. Jantunen pohtii avoimesti, kuinka hyvä pelaaja olisikaan voinut olla ilman läträämistään.

Hän katuu. Karalahti ei kadu. Kirjassa on enemmän leveilyn makua. Ikään kuin hän olisi ylpeä tekemisistään. Muutamissakin haastatteluissa hän on toistellut, ettei kadu mitään.

Kummastakaan ei urheilevalle nuorisolle suuren suureksi esikuvaksi ole. Silti he ovat.

Itseäni ärsyttää suuresti sekä Karalahden kirjan kirjoittaneen Aki Linnanahteen että monen median suorastaan fanittava asenne kirjaa ja sen kohdetta kohtaan.

He pitävät Karalahtea sankarihahmona, joka on vaikeuksistaan huolimatta selviytynyt urheilussa voittajaksi. Mielestäni ei ole, sillä hän ei taatusti kyennyt koskaan ulosmittaamaan potentiaaliaan.

Hän ei ollut voittaja, vielä vähemmän sankari. Tai esikuvaksi sopiva.

Nyt hänet on nostettu jalustalle, jopa korkeammalle kuin urheillessaan. En voi ymmärtää, eikö Karalahti oikeasti kadu mitään. Lisäksi häntä ei tunnu kiinnostavan esimerkiksi omien lapsiensa elatusmaksut - varaa niihin luulisi olevan.

Kun aikuiset ihmiset fanittavat tällaisia urheilijoita, niin tekevät myös lapset ja nuoret. On täysin varmaa, että sellaista elämäntapaa ihannoivia ja jopa harrastavia jääkiekkoilijoita alkaa putkahdella esiin entistä enemmän.

Urheilukirjamarkkinoilla trendinä tuntuu olevan se, että vain kohukirjoja luetaan ja kirjoitetaan. Tavallinen elämäkerta ilman skandaalipaljastuksia ei ole enää yhtään mitään. Se on ikävä ilmiö.

Toivottavasti urheilukirjojen kustantamisesta ei ole tulossa 7 Päivää -meininkiä. Olisi paljon hienoja esikuviksi kelpaavia urheilijoita, joista on vielä kirja kirjoittamatta. Minä ainakin odotan niitä.

Urheilulehdet eivät sentään ole menneet samaan ansaan. Ne molemmat, Urheilulehti ja uusi Elmo, keskittyvät edelleen urheilijoihin ja urheilujuttuihin. Toivottavasti jatkossakin.

Me urheilumedian ja -kirjallisuuden suurkuluttajat voisimme mielessämme miettiä, mitä tarkoittaa termi sankari. Voisiko se pitää sisällään vain sellaisia arvoja, jotka kestävät yhteiskunnallisesti päivänvalon?

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös