Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Vanhan myllyn tarinaa

Kolumni - 30.5.2018 kello 7.01
Jyrki Lähteenmäki

Kuohuvaisten mylly sijaitsee Taipaleen tien varressa Sahalahdessa, laajan Laipanmaan erämaa-alueen laidalla. Perheelläni on joka keväisenä traditiona poiketa katsomaan Kuohuvaisten myllyä, kun en­sim­mäis­tä kertaa talven jälkeen lähdemme katsastamaan talviteloilla levännyttä mökkiämme.

Kun katselee myllyä kuusimetsän siimeksessä ja sen alitse virtaavaa Kuohuvaisten koskea, on kuin katselisi 1800-luvun kansallisromanttista maalausta. Mylly on rakennettu 1897, ja se oli käytössä vuoteen 1918 saakka. Sen rakennushistoriallisena erikoisuutena on yläjuoksun puoleinen takanurkka, joka on viistetty Suomen Senaatin päätöksellä.

Myllyn sisällä on hämärää, valoa siivilöityy kahdesta ikkunasta ja viiston takanurkan aukosta. Jykevät myllynkivet ovat varmaankin siinä asennossa, mihin ne jäivät, kun mylläri oli jauhanut viimeisen jauhoerän – sisällissodan vuotena. Portaat myllyn alakerrokseen näyttävät huterilta, mutta ainakin vielä tänä keväänä minä niitä rohkenin kavuta. Täytyihän myllyn alaosaa päästä katsomaan, kun siellä koski virtaa.

Myllyssä tulee aina mieleeni, että isoisäni oli mylläri. En ikävä kyllä koskaan tavannut isoisääni. Mylly koitui hänen kohtalokseen, nimittäin hän menehtyi tapaturmaisesti myllyssään työnsä ääreen, ja vieläpä verrattain nuorena. En voi sanoa, että tuo traaginen tapahtuma, josta on jo yli 70 vuotta aikaa, olisi minun elämääni suoranaisesti varjostanut, mutta kyllä se minun alitajunnassani vaikuttaa. Siksi vanhat myllyt ovat minulle aina erityisiä paikkoja.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Isoisäni mylly edusti 1940-luvulla jo teollisen ajan teknologiaa. Kuohuvaisten myllyn tekniikka on ollut paljon vanhempaa perua. Samanlaisia myllyn kiviä ja metallisia hammasrattaita käytettiin jo ainakin keskiajalla.

Kuohuvaisten myllyn alkukantaisuus pistää miettimään. Teollisen vallankumouksen tuoma mullistus ehti Suomen maaseudulle varsin myöhään, mutta muutos oli sitten sitäkin nopeampaa.

Mylly-teema on usein inspiroinut taiteilijoita. Kuohuvaisten myllyllä minulle tulee aina mieleeni Franz Schubertin laulusarja Die schöne Müllerin (Kaunis myllärin tytär) Wilhelm Müllerin runoihin. Se on hienovireisen koskettava romantiikan ajan sävellys.

Päähenkilö, mylläri itsekin, vaeltelee virran rannalla, saapuu myllyn luokse ja rakastuu myllärin kauniiseen tyttäreen. Aluksi asiat sujuvat suotuisasti, mutta pian selviää, että myllärin tytär onkin rakastunut metsästäjään. Nuori päähenkilö pettyy ja heittäytyy virtaan.

Laulusarjan päättää virran kehtolaulu, joka tuudittaa nuoren haavoittuneen sielun ikiuneen.

Minulla on tunne, että niin romanttisessa paikassa kuin Kuohuvaisten myllyn luona, on varmasti sattunut asioita, joista voisi hyvinkin kirjoittaa runoja ja säveltää lauluja.

Vanhan myllyn kivet ovat vaienneet, mutta niillä olisi monta tarinaa kerrottavana kuohuvan kosken ääreltä.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös