Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
LöytöaleLöytöale

Vanhat ja uudet kujeet

Kolumni - 28.12.2017 kello 6.00
Hanna Hirvonen

Vuoden vaihtuminen on perinteisesti ollut salaperäinen ja jännittävä vaihe vuodenkierrossa. Siihen liittyvät perinteet olivat Suomessa pitkään pakanallisia. Tulevaa vuotta ennustettiin erilaisilla taioilla, ja kylänraitilla mekastettiin ja sytytettiin nuotioita pahojen henkien karkottamiseksi.

Osa näistä perinteistä on jo kokonaan kadonnut, kuten tuvasta lakaistujen roskien kiikuttaminen tien risteykseen. Hauska, edelleenkin elävä perinne on kahvikuppiennustus: uuden­vuodenyönä käännellään kahvikuppeja, joiden alta löytyvät esineet viittaavat tulevan vuoden tapahtumiin. Kolikko ennustaa hyvää taloutta, sormus kihloja, punainen lanka iloa, musta surua. Lasten legoista ja muista pikkuleluista saa nykyajan taikoihin lisää variaatioita.

Yleisin uuden­vuoden perinne lienee tinan valaminen. Monet harmistuivatkin tuoreesta uutisesta, jonka mukaan uuden­vuoden tinojen myynti loppuu Suomessa ensi vuonna. Näinkö meiltä nyt viedään kaikki perinteet? Myyntikiellon syynä on kuitenkin hyvin perustellusti elimistölle vaarallinen lyijy, josta tinat pääosin koostuvat.

Vanhat tinat kannattaa toimittaa vaarallisen jätteen keräykseen jäteasemille, mutta valamisesta ei toki tarvitse luopua. On vain keksittävä korvaava materiaali. Tinan korvikkeena voi sulattaa tavallista hienoa sokeria ja kipata sulanut sokeri kylmään veteen kuten tinakin.

Teräviin tinamöykkyihin verrattuna läpikuultavat sokerivalokset ovat jopa taiteellisen näköisiä. Sokeria varataan noin desin verran henkilöä kohden. Sokeri kuumennetaan paistinpannulla, kunnes se alkaa sulaa läpikuultavaksi. (Siis sokeri, ei paistinpannu!) Sulava sokeri on yhtä kuumaa ja vaarallista kuin sula tinakin, joten varovaisuus ja sammutuspeitto ovat tässäkin tarpeen.

Ilotulitus on selkeästi jatkumoa entisajan pahojen henkien häätämisestä nuotioilla ja metelöinnillä. Pahat henget saavatkin nykyään todella kyytiä: suomalainen perhe käyttää uuden­vuoden ilotulitteisiin keskimäärin 30-50 euroa rahaa. Joka vuosi uuden­vuoden raketteja sytyttäessä sattuu noin kymmenen sairaalahoitoa vaativaa silmävammaa.

Monille eläimille uuden­vuoden pauke merkitsee usean päivän stressiä ja suorastaan paniikkia. Otan itse hevoseni uuden­vuoden iltana hyvissä ajoin sisälle, mutta mikäli ampuminen alkaa jo aiemmin, hevoset ovat jo tarhassa levottomia ja saattavat satuttaa itsensä.

Myös uuden­vuodenyön jälkeiset yllätyspamaukset tuovat tarpeetonta ahdistusta eläimille. Toivon hartaasti, että ihmiset noudattaisivat rakettien ampumisesta säädettyä aikarajoitusta, jonka mukaan ilotulitteita saa käyttää uuden­vuodenyönä kello 18-02. Olisi myös huomaavaista käydä seuraavana aamuna keräämässä tulituksen roskat pois.

Entä jos välkkeet keskitettäisiin kokonaan ammattilaisten järjestämiksi? Useat suurkaupungit maailmalla ovat vaihtaneet haitalliset ilotulitusesitykset näyttäviin laservalonäytöksiin musiikin pauhatessa.

Siinä olisi hieno vaihtoehto pieneenkin kuntaan. Onnettomuudet vältettäisiin, kotiraketteihin käytetyt tuhannet eurot säästyisivät järkevämpään käyttöön ja ilmaan ei paukutettaisi suuria määriä raskasmetalleja, kuten arseenia ja lyijyä. Tai entä jos kokoonnuttaisiinkin vain naapurien kanssa yhteiselle nuotiolle, luukutettaisiin Abbaa tai paukuteltaisiin vaikka kattilankansia.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
~
Takaisin ylös