Koti Kolumni Vesipetoja ja vilukissoja

    Vesipetoja ja vilukissoja

    0

    Yksi syy muuttooni Kangasalle oli uimahalli.  Ainakin se voimisti päätöstä, niin innokas uinninharrastaja olen ollut koko ikäni.
    Nyt tosin enimmäkseen vesijuoksen, koska siinä löydän luovan olotilan, ja liikkuessa annan usein mielelleni luvan kehitellä jotakin meneillään olevaa tekstinkohtaa. Uidessa, kun kasvoni ovat välillä pinnan alla ja joudun keskittymään enemmän hengitykseen, ajatus ei lähde samaan tapaan virtaamaan.
    Toki on hyvä, että osaan uintitekniikat, rinta- ja vapaauinnin hengitystyylit, joissa pää ei koko ajan ole pinnalla eikä niska takakenossa. 12-vuotiaana innostuin uinnista harrastuksena, liityin ystäväni kanssa uimaseuraan, ja sen jälkeen tulikin sitten polskittua muutama kupla altaanpintaan.
    Pari vuotta kävin Kemin uimahallissa 3–4 kertaa viikossa, ja viikonloppuisin oli vielä kilpailuja, Oulussa käytiin ja Ruotsin puolellakin. Aika paljon silloin kyllä jaksoi, eikä juuri tuntunutkaan missään – pelkkä alkuverryttelykin oli usein 700 metriä, ja loppuverryttely 300. Nautin valtavasti liikunnasta vedessä, vaikken kilpailuissa sen kummemmin pärjännytkään.

    Kilpauintiharrastus jäi, mutta uimahallissa tunnen yhä olevani melkein kuin kotonani, niin paljon siellä tuli aikaa vietettyä.
    Tietysti halleissa on eroja. Olen käynyt aika monessa kotomaamme uimahallissa, ja ilokseni Kangasalan Kuohu yltää niistä parhaiden joukkoon, ellei sitten ihan ykköseksi. Se on siisti, selkeä ja avara, ja suuren seinäikkunan valot luovat aina eri tunnelmia. Mieleeni on jäänyt yksikin kirkas ja kaunis päivä, jolloin vedenpinta kimmelsi niin, että tunsin liukuvani suoraan auringonkiloon.
    Altaassa saa samaan aikaan olla sekä rauhassa että harmonisesti yhdessä toisten kanssa, sillä ehdolla tietysti, ettei ruuhkaa ole liikaa. Minä en ainakaan siitä ole kärsinyt, voi johtua tosin siitäkin, että piipahdukseni sijoittuvat enimmäkseen päiväsaikaan.
    Iso ah ja onnenhuokaus myös monitoimialtaan vesihierontapisteille ja ryöpyille, joilla voi helliä niskoittelevia niskoja ja saada selkäkivustakin selkäotteen. Kyllä ihmisen kannattaa hoitaa itseään! On sitten mukavampi toisiakin kohtaan.

    Ainoa allas, jossa en ole Kuohussa käynyt – no, sen pikkulastenaltaan lisäksi, jonka hyljepatsaita yhä edelleenkin likinäköisenä hätkähdän – on kylmävesiallas. En kerta kaikkiaan pysty kastelemaan siellä kuin varpaani, ja silloinkin jo nousee tukka pystyyn. Monet ovat kehuneet kylmäuinnin hyviä vaikutuksia, mutta kuulun niihin, jotka kesälläkin arkailevat veteen menoa, myös saunasta – en todellakaan tunne halua rynniä aaltoihin ja sukeltaa niin että tärskähtää.
    No mutta, ehkä vielä joskus tulee sekin päivä, kun minut nähdään avantouinnilla kuutamossa… Urheana ja hymyhuulin, jäähileiden hohteessa. Sitä odotellessa riittää vallan mainiosti uimahalli – jo lapsuudesta rakas ja tuttu paikka, joka on sopivan lämmin vilukissallekin.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän