Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Viidenkympin villitys

Kolumni - 3.2.2015 kello 8.10
Jyrki Tamminen

Hän siellä tietysti ajattelee otsikkoa vilkaistessaan, että täällä ollaan vallan hulvattomalla tuulella. Ei nyt sentään, sillä jokin roti olla pitää.
Aikoinaan samalla tavalla saattoi ajatella nyt jo edesmennyt teknisen käsityön opettajani, joka antoi meille pojille ilosanoman: Tehkää mitä haluatte! Silloin tytöt eivät saaneet tarttua talttaan, eivät vasaraan. Pojat sen sijaan saivat huristella hurjasti rättikässyluokan uudenhohtavalla Singerillä.
Opettaja tokaisi minun vapaavalintaisen työni – nukketeatterikehikon – nähtyään näin kannustavasti: ”Tällaisia ei täällä sitten tehdä”. (Rikkomisen ääniefekti: räks!) Sellaisessa koulussa minä vartuin.
Myöhemmin sain hieman samanlaista kyseenalaista kunniaa kolmen pojan ryhmätyön tuloksesta yliopisto-opinnoissa; ompelin peikkopuvun huivin. Sellaisessa korkeakoulussa minä yritin oppia.

On ollut komeaa nähdä Kangasalan nuorten todistavan vääräksi omat lapsuuteni ja nuoruuteni kokemukset. He ovat aktiivisia, luovia ja toivottavasti uteliaita kaikkea uutta kohtaan.
Hyvinä esimerkkeinä käyvät Kangasalan Pikkuteatterin Mistä on kiltit tytöt tehty? ja lukion Greasy-musikaali. Toivottavasti tämä näkyy 150-vuotista olemassaoloaan juhlivalla Kangasalla.
Kannattaa myös harkita vierailua vaikkapa Kangasalan juhlavuoden lasten näyttelyihin kirjastossa sekä maaliskuussa Jätkien juttuihin – nuorten tosimiesten taidekasvatustapahtumaan. On nimittäin niinkin, että jätkät eivät ole kaikki samanlaisia. Koulussa viihdytään, kun kaikenlaisuuteen mahdutaan ja erilaisuutta siedetään.
Me kaikki emme ole samoja millintarkkoja piirustuksia noudattavia puuseppiä.

Kirjailija, akateemikko Kirsi Kunnas keksi lapsena leikkiessään, että nukellakin on oltava lastenkamarissa oppikirja. Kun sellaista ei ollut valmiina, hän kirjoitti ja toteutti sellaisen.
Kunnas kuvitteli, leikki ja samalla oppi. Hänen 1930-luvun koulussaan sellaiseen varmaan kannustivat tietynlaiset opettajat, ei suinkaan opetussuunnitelma.
Minun nukketeatterikehikkoni on uudelleen rakennettu rankan uurastuksen jälkeen, siihen meni melkein viisi vuosikymmentä.
Kolmekymppinen Nukketeatteri Hupilainen on tuonut pääkirjastoomme mieliä kutkuttavan, ihailtavan laajan kattauksen. Hauskinta katsojalle lienee keksiä tarinat jokaiselle hahmolle itse, sanoittaa laulu tai tehdä vaikka näkymätön hovikumarrus.
Koulussa kumarrukseni saa tietty energiasampo, nimittäin vanhempainyhdistys. Se paikkaa pyyteettömästi erilaisin tempauksin sitä aukkoa, jonka pitäisi olla jo tukittu.
Kuinka moni meistä onkaan vilkaissut koulujen kerhotarjontaa? Varsin värikkään valikoiman taustalla ovat sekä vastuulliset opettajat että erilaiset tarkoin valitut toimijat.
Palaanpa lopuksi vielä otsikkoon. Arvatkaapa monellako eurolla Kangasalan kouluissa esikoululaisille hankitaan tarvittavat välineet vuodeksi. Niinpä.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös