Vuoden pyöräilijä Markku Lahtinen teki Kangasalle maan ensimmäisiä pyöräilyn edistämisohjelmia – monia hyviä muutoksia on nähty, mutta kehitettävääkin on: ”Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa”

Pyöräilykuntien verkosto valitsi kangasalalaisen Markku Lahtisen Vuoden pyöräilijäksi 2023.

Haastatteluun polkupyörällä saapuvasta Lahtisesta valinta tuntuu tietenkin hyvältä.

– Eihän tällaista tunnustusta kovin usein virkamiehelle myönnetä, hän sanoo.

Lahtinen jäi Kangasalan kaavoitusarkkitehdin virasta eläkkeelle vuonna 2019. Työuransa aikana hän kehitti pyöräilyedellytyksiä monin tavoin.

Kangasalle tehtiin hänen johdollaan pyöräilyn edistämisohjelma vuonna 1995. Lahtinen sanoo, että tuolloin pyöräilyasioita ei kunnissa juuri mietitty.

– Siihen aikaan Helsingissä oli yksi pyöräilyasiantuntija, muualla Suomessa ei yhtään, hän kertoo.

Kangasala oli ensimmäinen jäsenkunta pian tämän jälkeen perustetussa Pyöräilykuntien verkostossa. Lahtinen oli pitkään mukana sen hallituksessa.

Nykyään verkostoon kuuluu toista sataa kuntaa. Lahtisen mukaan työ on tuottanut hyviä tuloksia.

– Sekä liikennettä suunnittelevat viranomaiset että kunnat ymmärtävät, että pyöräilyä pitää mahdollistaa, Lahtinen sanoo.

Päätyönsä lisäksi Lahtinen on ollut aktiivisesti mukana Vanhat Velot -yhdistyksessä sen perustamisesta lähtien.

– Ajattelen, että valinta Vuoden pyöräilijäksi on tunnustus näistä molemmista: Pyöräilykuntien verkostossa tehdystä työstä sekä vanhojen pyörien yhdistyksessä toimimisesta, hän toteaa.

Kehityskohteita riittää edelleen

Kangasalla pyöräilyolosuhteet ovat Lahtisen mukaan hyvät, mutta parannettavaakin löytyy.

– Taajaman ydinalue on selkeä ja palvelut ovat nauhataajaman varrella. Lentolan alueen palvelut eivät ole vielä yhtä saavutettavia, mutta sinnekin on suunniteltu parannuksia jo minun työurani aikana.

Kunnissa tärkeintä on Lahtisen mukaan huolehtia taajama-alueen pyöräilyväylien kunnossapidosta. Koulumatkojen pitää olla turvallisia, jotta lapset pääsevät kulkemaan ne pyörällä.

Tekemistä olisi myös yksityiskohtien suunnittelussa.

– Risteysjärjestelyissä pitäisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei pyöräteiden ja kadun väliin jäisi korotettuja reunakiviä, Lahtinen sanoo.

Suomen olosuhteissa pyöräilyä jarruttaa talvisin lumi ja jää, niiden sulettua katupöly ja renkaita rikkova sepeli.

Lahtisen mukaan sepeli pitäisi korjata pois mahdollisimman aikaisin keväällä, ja talvikunnossapitoakin voi tehdä toisin.

– Esimerkiksi Helsingissä on siirrytty aurauksen sijaan pyöräteiden harjaukseen, Ruotsin Uumaja on ollut tässä edelläkävijä, Lahtinen kertoo.

Hänen mukaansa pyöräteiden talvikunnossapidolla on maantieteellistä sijaintia suurempi vaikutus pyöräilemisen suosioon.

– Oulussa talvikunnossapitoon on kiinnitetty erityistä huomiota. Siellä 30–50 prosenttia pyöräilijöistä jatkaa pyöräilyä myös talvella, kun taas esimerkiksi Tampereella vastaava luku on 10–15 prosenttia.

Monta hyvää syytä pyöräillä

Lahtinen innostui pyöräilystä toden teolla opiskellessaan Tampereella 1970-luvulla. Opiskelukavereiden esimerkin innostamana hän osti ensimmäisen retkipyöränsä ja suuntasi Ahvenanmaalle. Sen jälkeen reissu seurasi toistaan.

Pian Lahtinen oli Tanskassa ja Hollannissa imemässä oppia siitä, miten kaupunkiliikennettä voi suunnitella myös pyöräilijät huomioiden.

Työuransa aikana hän kävi lukuisissa kansainvälisissä pyöräilykonferensseissa, jotka olivat avartavia ja opettavaisia. Niiden aikana Lahtinen havahtui myös pyöräilyn terveyshyötyihin.

– Ensimmäinen luento, jossa puhujana oli australialainen lääkäri, oli veret seisauttavan vakuuttava. Ilman pyöräilyä olisin varmasti itsekin reilusti ylipainoinen, hän toteaa.

Pyöräilyssä syke nousee enemmän kuin kävellessä. Lahtisen mukaan pienikin määrä pyöräilyä on kunnolle hyväksi.

– Puoli tuntia päivässä edistää terveyttä, vaikka osiin pilkottuna. Sen saavuttaa, jos 15 minuutin työmatkan kulkee pyörällä. Ja nyt puhutaan arkiliikunnasta, himopyöräily on asia erikseen.

Teknisen kehityksen ansiosta pyöräily on nykyään myös entistä helpompaa.

– Sähköpyörien yleistyminen on viimeisin iso muutos. Voi sanoa, että sähköavusteisuus tasoittaa mäet ja madaltaa kynnystä lähteä pyöräilemään, Lahtinen sanoo.

Terveyshyötyjen lisäksi pyöräilyssä on Lahtisen mukaan muitakin etuja. Liikennemuoto on päästötön, ja autoihin verrattuna pyörät tarvitsevat vähemmän tilaa teillä ja parkkipaikoilla.

– Isoissa kaupungeissa työmatkapyöräilyn kehittämisen tärkein syy on ruuhkien helpottaminen.

Palvelujen pitäisi olla pyöräilymatkan päässä

Suomessa pyöräteitä ryhdyttiin kehittämään 1970- ja 80-luvuilla. Lahtisen mukaan silloin ajurina oli liikenneturvallisuus, ei niinkään pyöräilijöiden olosuhteiden parantaminen.

– Autojen määrä lisääntyi ja pyöräilijät piti saada pois tieltä, joten isojen teiden viereen alettiin rakentaa pyöräteitä.

Sen seurauksena pyörätiet kulkevat edelleen pääosin autoteiden rinnalla. Lahtinen sanoo, että toisinkin voisi olla.

– Pyöräilyreitit voisi tehdä suoremmiksi ja sujuvammiksi kuin autotiet, jotka kiertävät usein pitkiä lenkkejä kohteiden välillä.

Pyöräilyn edistämisessä on kuitenkin isompiakin esteitä kuin teiden rakentaminen.

Lahtisen mukaan Suomessa pyöräilyn kehittämistä haittaa pitkään jatkunut kehityskulku, jossa yrittäjien tarjoamat palvelut vaihtuvat keskustasta automarkettien yhteydessä toimiviin ketjuliikkeisiin, kyläkouluja lakkautetaan ja ihmisten työmatkat pidentyvät.

Pitkät matkat kuljetaan pyörän sijaan autolla.

– Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa, jossa palvelut keskittyvät ja katoavat. Tämä kehityskulku pitäisi saada käännettyä, mutta kaupunkisuunnittelun lisäksi siihen tarvitaan yrittäjiä ja kuluttajia, Lahtinen sanoo.