Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Yhden naisen sydämeen mahtuu paljon hädänalaisia mirrejä – hätäkissala taistelee populaatioita vastaan

Sahalahden rauhallisen asuntoalueen rivitalo on hylättyjen tai kissapopulaatioista pelastettujen kissojen koti.

Uutiset - 20.6.2018 kello 11.17
Yhden naisen sydämeen mahtuu paljon hädänalaisia mirrejä – hätäkissala taistelee populaatioita vastaan
Kaino ja Iivari torkkuvat lämpimänä päivänä Hätäkissalan ulkoaitauksen katolla.

Kaksi huonetta ja keittiö sekä isohko aidattu takapiha on varattu kovia kokeneiden kattien turvapaikaksi.

Silminnähden hyväkuntoisista asukeista ei uskoisi, millaista elämää ne ovat aiemmin eläneet.

Rivitalossa toimiva, Johanna Jaatisen Hätäkissala on ikään kuin yhden naisen eläinsuojeluyhdistys.

Hänen tekemästään hyväntekeväisyystyöstä tietoiset ilmoittavat Jaatiselle havaitsemistaan kodittomista tai suurissa populaatioissa elävistä kissoista.

– Jos kuulen, että jossain on populaatio, lähden juttelemaan. Kysyn, saako kissoja ottaa. Usein omistajat suhtautuvat myönteisesti, Jaatinen kertoo.

Kissamirreille elämänsä omistanut nainen törmää tyypillisimmällään noin 20–50 kissan populaatioihin. Viime aikoina häntä on työllistänyt noin 100 kissan yhdyskunta.

Jaatinen pelastaa kissoja enimmäkseen Pirkanmaan alueelta, mutta menee tarpeen tullen kauemmaksikin.

Kangasalta kissapopulaatioita löytyy yleensä syrjäisemmältä maaseudulta, mutta pienempiä laumoja elää myös kaupunkiasunnoissa.

Jaatinen on loukuttanut kissoja jo vuosikausia ja toimittanut niitä eläinsuojelua tekeville tahoille, kuten Kissojen katastrofiyhdistykselle, Kisu ry:lle ja Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykselle.

– Sitten tuli vuosi, että joka paikka oli täynnä.

Jaatinen ei luovuttanut, vaan päätti järjestää tilaa itse. Hän marssi hakemaan lainaa, osti 300 metrin päässä kotoaan sijaitsevan halvan asunnon ja perusti Hätäkissalan.

Vuoden 2016 lokakuusta alkaen toimineessa kissalassa on perustamisesta lähtien ollut jatkuvasti 10–15 kissaa.

Uudet asukkaat elelevät aina ensin niin sanotussa erityshuoneessa, kunnes ne on käytetty eläinlääkärin tarkistuksessa.

Oman onnensa nojassa eläneen kissan kesyyntyminen voi viedä aikaa, mutta yhtään toivotonta tapausta Jaatinen ei ole vielä kohdannut.

– Pari kissaa on hyppinyt seinille, mutta äkkiä ne alkavat rauhoittua.

Kissat tottuvat yleensä sisäelämään niin hyvin, että ulos tarhaan meno tuntuu niistä usein aluksi pelottavalta.

Kissalan emäntä kesyttää uudet asukkaat totuttamalla ne ihmisen läsnäoloon ja ääneen.

– Aloitan kesyttämisen istumalla huoneessa ja lukemalla satuja.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

– On hieno tunne, kun eläin uskaltaa tulla ensimmäistä kertaa haistamaan kättä, hän lisää.

Kissalan pitäjä hoidattaa kaikki eläimet eläinlääkärissä. Ne madotetaan, rokotetaan, leikataan, sirutetaan ja Fiv/FeLV-testataan.

Tarvittaessa tehdään muitakin testejä mahdollisten sairauksien löytämiseksi ja hoitamiseksi.

Villinä eläneillä mirreillä on usein muun muassa maksavaurioita, silmävammoja, mätiä hampaita ja erilaisia kissaflunssia.

Koska Jaatisella ei ole rahankeräyslupaa, hän maksaa kaikki eläinlääkärikustannukset omasta pussistaan.

Tietoisuus Jaatisen suojelutyöstä on kuitenkin levinnyt.

Kissalan tueksi on perustettu erilaisia hiekka- ja ruokakeräyskampanjoita sekä huutokauppoja ja kirpputoreja, joiden tuotto on lahjoitettu Hätäkissalan toiminnan tueksi.

Jaatinen on omistanut elämänsä kissojen auttamiselle, sillä hän rakastaa eläimiä.

Koska kissat ovat edelleen osalle niin sanotusti kakkosluokan lemmikkejä, hän haluaa tehdä osansa niiden tilanteen parantamiseksi.

– Olen nähnyt niin järkyttäviä asioita, että haluan tehdä kaikkeni, että niitä tapahtuisi vähemmän.

Hätäkissala vie käytännössä Jaatisen koko vapaa-ajan

– Herään joka aamu neljältä. Vietän täällä kaksi tuntia ennen töihin menoa. Töistä päästyäni tulen takaisin ja vietän täällä illan kissojen kanssa.

Onneksi Jaatisella on apunaan muutamia vapaaehtoisia, joista joku viettää kissojen kanssa muutaman illan kuukaudessa.

Kissojen suojelija antaa kesyyntyneitä ja tervehtyneitä eläimiä uusiin hyviin koteihin, mutta ei kevein perustein.

Jokaisesta kissasta menee 150 euron suojamaksu. Lisäksi Jaatinen vaatii kiinnostuneita tulemaan paikalle, jotta hän näkee, miten he kohtelevat eläimiä.

Eläinsuojelijan hartaimpia toiveita on, että ihmiset ymmärtäisivät leikkauttaa kissansa sekä ilmoittaisivat huonosti pidettävistä tai kodittomista yksilöistä ja pentueista.

Suurin virhe on alkaa ruokkia kissoja ilmoittamatta niistä mihinkään. Ruokinnan seurauksena eläimet lisääntyvät ja kasvattavat villiintyneitä populaatioita.

Jaatinen huomauttaa myös, etteivät kissat pidemmän päälle pärjää pelkällä ruokinnalla, vaan tarvitsevat lämpimän paikan ja hoitoa sairauksiinsa.

Isoja kissalaumoja suosivista paikoista ei kannattaisi ottaa lemmikkiä.

– Jos kissan ottaa huonosta paikasta, sallii jatkuvuuden. Niin kauan kuin on kysyntää, on myös tarjontaa.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
22.6.2018 kello 19.50
Päivi SpädäIlmoita
Ihana ihminen, kun auttaa viattomia tänne kylmään Pohjolaan joutuneita eläimiä!
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös