Koululaisilla alkoi jo kesäloma. Sen kunniaksi kolmannelle luokalle ensi syksynä menevä tyttäreni kysäisi minulta, miks sä et iskä pidä koskaan kesälomaa.
Havahduin miettimään asiaa. Olen ollut yksityisyrittäjänä nyt kahdeksan vuotta – nimenomaan yksinyrittäjänä, koska firmassa ei ole muita työntekijöitä. Sinä aikana ei ole tullut yhtään yli viiden päivän yhtämittaista lomaa.
Paras yritys oli kaksi vuotta sitten. Olin säästänyt hyvän työvuoden aikana 3 000 euroa lomarahaa, ensi kertaa yrittäjäurani aikana. Kas kummaa, 1. kesäkuuta hajosi autosta kytkin ja vauhtipyörä, lasku korjaamolle oli 3 500 euroa.
Totta kai on yrittäjän oma vika, jos ei saa vuoden aikana säästettyä lomarahoja. Olen ollut tässä mielessä huono yrittäjä.
Toisaalta asiassa on sekin puoli, että kuka tekee mahdolliset työt loman aikana, kun olet ainoa työntekijä firmassa? Ei kukaan. Osin juuri siksi loma on pilkottava pieniin pätkiin. Mutta onko se sellaista lomaa, mitä jokainen työntekijä kaipaa palautuakseen?
En tiedä, kuinka stressiä mitataan, mutta en koe olevani töistä stressaantunut tai väsynyt – en ole ollut oikeastaan koskaan. Tai siis en ole tuntenut olevani. Mitä jos olenkin? Burn outin rajamailla? Mistä sen tietää? Voiko ihminen, joka pitää työstään todella paljon, tehdä sitä uupumatta? Siihen kysymykseen olisi mukava saada vastaus ennen kuin on myöhäistä.
Tällä hetkellä vallankahvassa olevat puolueet kokoomus etunenässä puhuvat olevansa yrittäjien asialla. Kuuleeko Stubu, mistä yhden miehen yritys kirkkaasti alle 100 000 euron liikevaihdolla voi hakea yritystukea?
Yrittäjyydessä on paljon hyviä puolia, mutta loma- ja sairaspäivät ovat ongelmallisimmat. Pää kainalossakin on hommat hoidettava, jos deadline huohottaa niskaan. En muista koskaan yhdenkään poliitikon puhuneen näistä asioista.
Olisiko täysin mahdotonta kehittää järjestelmä, joka takaisi yrittäjälle sairaspäivärahan ilman karenssia? Tällä hetkellä yrittäjän omavastuu on sairastumispäivä + yhdeksän arkipäivää.
YEL- tai MYEL-vakuutettuna sairastumispäivä + kolme arkipäivää. Omilla tuloillani sairauspäiväraha on KELA:n laskentakaavan mukaan omavastuuajan jälkeen noin 75 euroa arkipäivältä. Miinus verot. Toisaalta tilanne on joka tapauksessa se, että sairastumisen osuessa kohdalle työt on silti tehtävä. Yksinyrittäjän ei auta kuin toivoa, ettei koskaan sairastu.
Ja sitten ne lomarahat. Jotenkin uskon, että aika monen yrittäjän työpanos olisi tuottavampaa, jos hänelle taattaisiin lomaraha vaikkapa edes kahden viikon ajalle vuodessa. Mutta kuka sen maksaisi? Kenen selkänahasta revittäisiin?
Pienyrittäjän vuosilomarahasta on säädetty laki vuonna 1977, mutta sitä on viimeksi sovellettu lomakaudella 1993 eli 22 vuotta sitten. Tuolloin yrittäjällä oli mahdollisuus hakea vuosilomarahaa 4–8 työpäivältä. Uskon, että monelle sekin olisi avuksi.
Nykytilanteessa helpoin tapa taitaa kuitenkin olla se, että tekee lomarahalupauksen. Lupaan tässä kesän alun kunniaksi laittaa seuraavan vuoden aikana joka päivä naurettavat viisi euroa lippaaseen. Tällä panostuksella kesäkuun alussa 2016 minulla pitäisi olla lomarahaa kasassa reilut 1 800 euroa.
Enää pitää toivoa, että yksikään asiakas ei vuoden aikana katoa, eikä auto tai pesukone hajoa, ettei omaan keräysastiaan tarvitse vuoden aikana kajota.