Koti Kolumni Ystävänpäivän jälkeisiä tunnelmia

    Ystävänpäivän jälkeisiä tunnelmia

    0

    Viime viikon ystävänpäivä on tänään jo haalistunut muisto. Itse koen kyseisen päivän sellaisena juhlana, joka voi laskeutua mille tahansa päivälle vuoden sisällä. Mielestäni ystävää on tärkeää kiittää, rakastaa ja muistaa ympäri vuoden.

    Ystävänpäivä kuitenkin herätteli pohtimaan aihetta lisää. Olen viime aikoina ihastellut sitä, kuinka ympärilleni on kerääntynyt vahvoja persoonia mielipiteineen, taitoineen ja erilaisine elämäntilanteineen.

    Luin joskus tutkimuksesta, jossa tutkittiin ihmisten ystävyyssuhteiden määrää elämän aikana. Muistaakseni sen mukaan ystävien määrä yleensä kasvaa kouluikäisenä rajusti, kunnes myöhäisteini-iän jälkeen se alkaa hiljalleen laskea.

    Ystävyyssuhteet karsiutuvat elämäntilanteiden muuttumisen ja konfliktien vuoksi. Aikuisiällä uusien ystävyyssuhteiden solmiminen voi olla haastavaa ja lisäksi voimistuu ajatus siitä, että tässäkin asiassa laatu korvaa määrän.

    Koen, että aikuisiällä ystäväpiiri ehkä kutistuu, mutta tarjonta laajenee; kouluaikoina ystävät olivat aikalailla saman ikäisiä kanssani, mutta nyt vaihtelua ikäluokissa löytyy enemmän. Pitkäaikaisimmat ystävyyssuhteeni ovat saaneet alkunsa Kirkkoharjun alakoulun pihasta 1990-luvun loppupuolella, kun uusimman ystävän olen löytänyt viime kesänä työpaikaltani. Mukaani on tarttunut jokaiselta elämäntaipaleeltani joku.

    Moni potentiaalinen ystävyyssuhde on myös hiipunut ajan myötä, mutta arvostan niitäkin henkilöitä paljon. Vaikka ystävyyssuhde kuihtuisi pois olosuhteiden muuttuessa, ei se tarkoita sitä, etteikö suhde voisi vielä tulevaisuudessa kukoistaa. Tai vaikka ystävyyssuhde jäisi lopullisesti menneeseen, pysyy se siellä kirkkaana timanttina, jota kannattaa vaalia.

    Ystäväpiirini painottui ennen vahvasti Kangasalle muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Nykyään ystäväni ovat ripottautuneet ympäri Suomea Rovaniemeltä Helsinkiin ja Lappeenrannasta Turkuun.

    Tapaamiset vaativat joustamista ja järjestelyä, mutta jos todella haluaa tavata, niin sen vaivan näkee enemmän kuin mielellään. Joskus on ajanjaksoja, jolloin näen Seinäjoella asuvaa ystävääni pienen ajan sisään enemmän, kuin ystävääni, joka asuu naapurirapussa.

    Usein pohdin, että ystäväni ovat kaikki omalla tavallaan ihailtavan vahvoja, taitavia ja upeita. Vaikka kaikkien kanssa en viestittele edes kuukausittain, he pysyvät rinnallani.

    Parhaita ovat ne hetket, kun tapaan ystävän pitkästä aikaa, ja juttu jatkuu luonnollisena virtana siitä, mihin se on edellisellä kerralla jäänytkin. Tuollaisina hetkinä ajattelen kiitollisena ja ihmeissäni ystävyyssuhteen lujuutta ja luonnollisuutta. On ihanaa, että voin luottaa keskinäisen suhteemme säilymiseen, vaikka joskus hukkuisinkin ruuhkavuosiin ja arjen pyörremyrskyihin.

    Kiitos siis sinulle, ystäväni. Olet arvokas ja tärkeä.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän