Kangasalan Sanomissa (9.11.2022) opetuskoordinaattori Marja Mattila kertoi, että väkivaltaisuutta koulussa aiheuttavat lähinnä neuropsykiatrisia haasteista kärsivät lapset. Tässä voi varmasti olla myös perää, vaikka Mattilalla tuskin on ollut käytössään oppilaiden salassa pidettäviä potilaskertomuksia.
Jo vuosia sitten on mediassa kerrottu, että jopa 50 prosentilla vangeista voi olla hoitamaton ADHD.
Itse ajattelen, että väkivaltaista käytöstä koulussa voivat aiheuttaa muiden muassa kaoottinen kouluympäristö, kiusatuksi tuleminen, kiusaajana toimiminen, mielenterveyden ongelmat, kodin ongelmat ja epäoikeudenmukaisuuden tunne. Nämä kaikki voivat liittyä tai olla liittymättä neuropsykiatrisiin haasteisiin.
Jo vuosia on kirjoitettu siitä, että Kangasalan perheneuvola ei vedä ja myös Taysin lasten- ja nuorisopsykiatria on ruuhkautunut. Se tarkoittaa sitä, että tuen tarpeessa olevien lapsien ja nuorten diagnosointi ja avun saanti viivästyy.
Kun ei ole diagnoosia tai lausuntoa, niin lääkitystä, tukea ja terapioita ei saa. Vanhemmat tekevät usein ihan kaikkensa, että lapsi saataisiin tuen piiriin, mutta sinne pääseminen voi kestää jopa vuosia, ja tilanne ehtii akuutiksi ennen avun saamista.
Kun seitsemänvuotias ihmisentaimi tiputetaan elokuun puolessa välissä koulun käytävälle vanhempien siipien suojasta, niin kenen tahansa maailma mullistuu.
Nepsyhaasteisiin kuuluu yleensä muiden muassa toiminnanohjauksen pulmat, aistiyli- ja aliherkkyys, tarkkaamattomuus, levottomuus ja yliaktiivisuus. Jos lapsella ei ole koulun alkaessa riittävää tukea, niin en ihmettele, jos kuormitus ja koulupäivän kaoottisuus purkautuu pahimmassa tilanteessa väkivaltaisena käytöksenä.
Toiset lapset kypsyvät hitaammin eivätkä ole valmiita ja itseohjautuvia koulumaailmaan edes yläkoulussa tai jatko-opinnoissa.
Tiedän tapauksen, jossa äiti on kutsunut koolle kaikki ammattilaiset, joita kaupungista löytyy ja kenet on saanut kiinni, koska lapsella on erityisen tuen päätös ja lapsella on oikeus saada tukea kouluun. Lapsella on esiintynyt vakavaa väkivaltaisuutta juuri nepsyhaasteidensa vuoksi. Erityisen tuen pitäisi taata lapselle erityis- ja pienryhmäopetusta sekä avustajapalvelut.
Lastenpsykiatri, terapeutti, rehtori, johtava erityisopettaja ja oma opettaja kutsutaan paikalle ja pidetään palaveri. Palaverissa saadaan aikaan se, että lapsi saa istuttavakseen jumppapallon. Rikkooko Kangasalan kaupunki lakia ja kuinka räikeästi, jos saatavilla olevat tukitoimi on parinkympin jumppapallo?
Turha huudella vapaasta kasvatuksesta ja vanhempien velvollisuuksista koska nepsylapsen, vakavasti masentuneen itsetuhoisen lapsen tai päihteitä käyttävän nuoren äidin ja isän on myös noustava aamuseitsemäksi töihin ja mietittävä, onko lapsi syönyt, kunnossa tai edes hengissä, kun palaa kotiin.
Itse olen ollut siunattu siinä mielessä, että lapsi pääsi osaaviin käsiin jo päiväkodissa ja edelleen eskarissa. Integroitu pienryhmä, ryhmäavustaja ja oma tila missä rauhoittua. Siitä joustavasti kuntouttavaan pienryhmään kuuden oppilaan luokkaan, johon taksi hakee aamulla. Erityisopettaja ja taisi luokassa parhaimmillaan olla viisi koulunkäynninohjaajaa.
Hän oppi lukemaan ja laskemaan niin kuin muutkin ekaluokkalaiset opetussuunnitelman mukaisesti. Hänen vierellään on ollut aikuinen, joka on rajannut silloin, kun sitä on tarvittu ja antanut vapauksia silloin, kun niitä on ansaittu. Ei ole päässyt tapahtumaan ylilyöntejä, jotka olisivat haitallisia kasvulle ja kehitykselle.
Se, että lapsi pääsee vahingoittamaan muita, on erityisen haitallista kehittyvälle psyykelle. Oma lapseni on saanut olla opettajan ja ohjaajan sylissä ja pallon päällä. Käytössä on ollut ”patjala” ja saatavilla on ollut aistihuone, missä on saanut rauhoittua, kun aivot on käyneet ylikierroksilla. On saanut ymmärrystä haasteilleen ja kasvurauhan. Tämä tie jatkuu yläasteelle.
Kotiin on saatu perhetyötä ja tehostettua perhekuntoutusta, on ammatillinen tukihenkilö. Olen saanut omaishoidontukea ja pystynyt lyhentämään työaikaani vaikeimpina hetkinä. Omaishoidonlomitustakin on kokeiltu.
On sosiaalityöntekijä, johon olla yhteydessä, kun omat tiedot ja taidot eivät riitä. Luulen, että vilkkaimmat vuodet ovat takana, haasteet eivät toki ole kadonneet, mutta ne ovat muuttaneet muotoaan.
On turha huudella vapaasta kasvatuksesta ja vanhempien velvollisuuksista, koska sen nepsylapsen, vakavasti masentuneen itsetuhoisen lapsen tai päihteitä käyttävän nuoren äidin ja isän on myös noustava aamuseitsemäksi töihin ja mietittävä, onko lapsi syönyt, kunnossa tai edes hengissä, kun palaa kotiin. Kaikkea ei voi repiä selkänahasta. Heiltä on liiettävä aikaa perheen muille lapsille ja ennen kaikkea itselleen, jotta he pystyvät huolehtimaan erityistarpeisesta.
Miten käy lapselle, joka ei saa ajoissa tukea ja ymmärrystä? Itsetunto lytätään jo päiväkodissa, viimeistään kouluiässä. Mitä jos et ikinä saa kiitosta, vaikka kuinka pinnistelet? Mitä jos olet aina silmätikkuna? Mitä jos jotain tapahtuu ja vaikka et ole paikalla, saat syyt niskoillesi?
Naapurit puhuvat, opettajat puhuvat, somessa kirjoitetaan. Valmentajakin potkii joukkueesta ulos. Pahimmassa tapauksessa vanhemmatkin lyövät hanskat tiskiin. Tämä on monelle nepsylapselle ja nuorelle todellinen tilanne ja arkipäivää.
Jaksatko yrittää vai alatko käyttäytymään, niin kuin sinulta odotetaan? Ei millään ole mitään väliä, jos lopputulos on aina sama. Huomaat, että päihteet rauhoittavat oloa ja alat harrastamaan itselääkintää. Sinut hyväksytään siihen porukkaan missä on ihan jees varastaa, käyttää päihteitä, väkivaltaa, rikkoa julkista omaisuutta, olla käymättä koulua ja niin edelleen Saat niille dopamiininnälkäisille ADHD-aivoille boostia jännityksestä. Sen saman boostin olisi tarjonnut palkkiot, kiitos ja kehut aikanaan.
Lastensuojelu astuu viimeistään tässä kohtaa kuvioon. Olet laitoksessa, ja se jos mikä maksaa. Otat hatkat koska voit ja teet pikkurikoksia. Lopulta olet vankilassa. Siinä tilastossa josta alussa mainitsin. Jos olet edes jaksanut pysyä hengissä aikuisuuteen asti.
Eikä tarvitse olla edes kovin nepsy, että pääset näihin otsikoihin. Tarvitsemme varhaisempaa diagnosointia nepsyille ja tukitoimia kouluihin, jotta saadaan taattua koulurauha ihan kaikille.
Tarvitsemme erityistarpeisten lasten ja nuorten vanhemmille omaishoidon tuen, jotta heillä olisi parempi mahdollisuus kuntouttaa, hoitaa ja valvoa lapsiaan, eivätkä voimavarat menisi hallinto-oikeudessa taisteluun.
Tarvitsemme lasten- ja nuorisopsykiatrialle resursseja, jotta nämä haasteet olisivat hoidossa ennen aikuisuutta, mieluiten jo ennen koulun alkua, ja jotta vanhempien voimavarat eivät menisi avun hakemiseen.
Tarvitsemme tukitoimia muiden muassa ammatillisia tukihenkilöitä, nuorisotyöntekijöitä, ilmaisia harrastuksia ja valvottuja vapaa-ajan viettopaikkoja. Yhteisöllisyyttä ja yhteistä huolenpitoa.
Tarvitsemme tukea, joka ei rajoitu pelkästään kouluun, vaan myös vapaa-aikaan, joka ohjaa lapsuudesta nuoruuteen ja jatkuu aikuisuuteen hitaammin kypsyvillä, mielenterveysongelmaisilla tai neuropsykiatrisia haasteita omaavilla.
Tarvitsemme pienempiä luokkakokoja ja erityisluokkia. Tarvitsemme pieniä maalaiskouluja.
Tarvitsemme lisää rahaa lapsille ja nuorille sekä asennemuutosta. Tuki on tuotava lapsen lähikouluun, eikä siirreltävä lasta koulusta toiseen tukien perässä. Siinä on lapsen henkinen hyvinvointi koetuksella ja kaverisuhteet kärsivät, jos alakouluikäinen lapsi joutuu käymään kouluansa pitäjän toisella laidalla. Kuljetukset tuovat myös vanhemmille paljon lisäkuormitusta arkeen.
Nepsylasten vanhemmat tarvitsevat myös ymmärrystä siihen, että oman lapsen väkivaltaisuus luokkakavereita kohtaan on meille vanhemmille valtava häpeä ja huolenaihe.
Koulu on vastuussa lapsista, ja kotona vanhempi voi vain ristiä kätensä ja toivoa parasta, että lapsi pärjää koulupäivänsä ajan hänelle suoduilla, usein vajavaisilla tukitoimilla.
Koska tuottavuus tuntuu olevan se millä ihmisarvoa tänä päivänä mitataan, niin nyt on syytä miettiä, että haluammeko kasvattaa ja kouluttaa niitä tulevaisuuden veronmaksajia vai nuorisorikollisia. Uskon, että jokainen euro mikä satsataan syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin ja nuoriin maksaa itsensä takaisin, ainakin turvallisempana kaupunkina ja onnellisempina asukkaina.
Kati Salonen
MainosTilaa Kangasalan Sanomat alkaen 3,50 €.Tilaa tästä
