Kangasalan Perussuomalaisilta lähtee vaaleihin ehdolle 24 ehdokasta. Esittelemme täällä heistä jokaisen vuorollaan. Ennakkoäänestys alkaa 2.4. ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 13.4.2025. Tästä voit tutustua seuraavaan kolmeen ehdokkaaseen.
Wellu Mäkinen 169 – Luonnont. kandidaatti, Yrittäjä
Wellu on kolmen lapsen isä ja kolme kautta istunut valtuutettu, joista viimeisin kaupunginhallituksessa. Hän on myös yrittäjä Huutijärveltä Kangasalan kaupungista.
”Olen 45-vuotias kolmen lapsen isä ja yrittäjä Huutijärveltä, Kangasalta. Koulutukseltani olen luonnontieteiden kandidaatti ja työkseni teen erilaisia ohjelmistoprojekteja omassa yrityksessäni. Harrastan kävelyä ja kevyttä ulkoilua kotini lähimetsissä. Minulle tärkeintä päätöksenteossa on se että päätökset perustuvat tietoon, ei tunteeseen tai ideologiaan. Olen ollut jokaisessa valtuuston kokouksessa paikalla enkä ole koskaan äänestänyt tyhjää. Toimin näin jatkossakin mikäli minut valitaan neljännelle valtuustokaudelle.”
Teemat
Tietoa, ei tunnetta: Päätösten tulee perustua tietoon, ei ideologiaan tai tunteisiin.
Karri Palovuori 170 – Professori
Karri on 57-vuotias suomalainen mies, isä ja isoisä. Hänelle tärkeintä on sujuva ja turvallinen arki yhteisesti kaikille. Professorina Karri tunnistaa tosiasiat ja toimivat käytännöt – vouhotukset ja hömpän hän jättää muille. Vapaa-aikansa Karri viettää reserviläistoiminnassa, luonnossa liikkuen ja nuotiotulta katsellen.
”Hyvä arki muodostuu monesta palasta. Terveys, rauha, toimeentulo, perhe ja ystävät aivan kärjessä. Kaikkiin näistä ei kaupunki voi päätöksenteollaan – onneksi – vaikuttaa, mutta moneen kylläkin. Esimerkiksi Kangasalan linjaus tarkoituksellisesti vaikeuttaa asukkaidensa yksityisautoilua kirpaisee eniten juuri raskainta arkea kantavia, pienten lasten vanhempia ja yksinhuoltajia. Toki se samalla LISÄÄ saasteita, ruuhkia ja epäviihtyisyyttä, mutta sen onkin tarkoitus olla symbolinen trendikkyyden osoitus. Saasteista viis, ja kiusahan se on pienikin kiusa. Erityisesti parkkipaikkojen kuristaminen on hölmöydessään huippusuoritus: Kuntalaisia kehotetaan siirtymään (kuvitellun) joukkoliikenteen käyttäjiksi, mutta sitä enemmän auto silloin tarvitsee parkkipaikkaa. Lisäksi joukkoliikenteen päästöt ovat yksityisautoilua suuremmat per matka, paitsi aivan poikkeustapauksissa. Lopullisena utopiana näillä fanaatikoilla on yksityisautoista luopuminen kokonaan, mutta täysjärkiset aikuiset ovat eri mieltä. Suomi on suuri maa.”
Teemat
Koulusta turvasatama – kännykät turvalokeroon: Koulun tulisi olla lapselle turvallinen, kannustava ja tehokas oppimisympäristö, johon on kiva aamulla mennä. Todellisuus on kuitenkin usein jotain aivan muuta. Koulussa kiusataan, ja moni opettaja tai rehtori menee siitä mistä aita on matalin, sulkien silmänsä ja kieltämällä ongelman olemassaolon. Räikeimmin tämä näkyy kännyköiden kieltämisen nihkeytenä. Aivan uskomattomiinkin tekosyihin vedoten kännyköitä ei kerätä koulupäivän ajaksi talteen. Tosiasiassa ainoa syy on lisävaiva ja kiusaajien ongelmavanhemmilta tuleva vihaposti. Kiusaamisesta valtaosa tehdään jo nyt verkossa ja uudet teknologiat tulevat pian pahentamaan tätä merkittävästi. Kännykät keräämällä koulupäivän ajaksi, nettikiusaaminen saadaan loppumaan kokonaan! Niin yksinkertaista se on. Opettajilta ja rehtoreilta tulee vaatia selkärankaa aikuisen vastuun kantoon.
Sujuva autoilu on sujuvaa arkea: Useimmat ymmärtävät, että yksityisautoilu on yhä vähäpäästöisempi liikkumismuoto. Se kuljettaa vain ja ainoastaan oikeat ihmiset oikeasta paikasta oikeaan paikkaan – ja juuri oikeaan aikaan. Mukana kulkee tarvittava määrä tavaraa. Yhtä pieniin päästöihin perinteinen joukkoliikenne ei kykene kuin vain suurkaupunkien keskustoissa tai keskustojen välillä. Muualla bussit liikkuvat varsin tyhjinä – yhteensä koko Suomen busseissa on keskimäärin vain 7 matkustajaa! Vanhoihin iskulauseisiin takertuneena Kangasala on pyrkinyt vaikeuttamaan yksityisautoilua rajoittamalla parkkipaikkoja ja liioittelemalla nopeusrajoituksia. Paikallisesti näillä onkin jo saatu aikaan pieniä katastrofeja. Kuitenkin jokainen ymmärtää että kumpikin noista toimista LISÄÄ liikenteen päästöjä, joten ekoperustelutkaan eivät enää toimi. Kun yksinhuoltajaäiti tuo lapsensa hoidosta ja joutuu – aatteellisesti aiheutetun parkkipaikkapulan vuoksi – ajelemaan ympäri ja ympäri asuinaluettaan yhtä paikkaa toivoen, voidaan jo puhua kyykyttämisestä. Arki on tarpeeksi haastavaa ilman lisäkiusaakin, siksi Kangasalan tulee jatkossa huolehtia parkkipaikkojen riittävyydestä kaikille.
Vain kasvava metsä on hiilinielu: Vain kasvava metsä oikeasti sitoo hiiltä. Täysikasvuisuuden saavutettuaan metsä luovuttaa hiiltä maatumisen kautta samalla nopeudella kuin sitoo yhteyttämisen kautta, eli kokonaisuutena ei sido sitä enää lainkaan. Aikanaan hiilen kierto opetettiin ala-asteen biologiassa, ennen kuin asia sai kiusallisen poliittisen merkityksen. Edelleenkin asia on kuitenkin itsestäänselvä ja helposti todistettava: JOS metsä sitoisi hiiltä, olisi sitä kertynyt ikimetsiin jo vastaava kerros kuin soihin. Vaan eipä ole, ohuen karikkeen ja humuksen alta löytyy karu kivennäismaa. Koulukirja oli oikeassa, jokainen voi lapiolla tarkastaa. Sen sijaan kuljettamalla hiiltä pois metsästä puun muodossa, tilanne muuttuu täysin. Nyt metsä voi jatkaa hiilen sitomista ilman ylärajaa ja hiili ei palaudukaan maatumisen kautta takaisin ilmakehään. Samalla saamme puuta käyttöömme rakentamiseen, teollisuuden raaka-aineeksi, lämmitykseen tai vaikka vihermuodikkaaseen biohiiltämiseen. Muualla maailmassa tähän onkin jo herätty, ja metsien kuoliaaksisuojelusta on siirrytty takaisin tehometsänhoitoon. Tässäkään ei pidä liikaa innostua, vaan huolehtia samalla luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä – mutta se meillä Suomessa osataan kyllä.
Katja Poikajärvi 171 – Eläkeläinen
Katja on ehdolla erityisten ja erilaisten äänenä. Hän on jo 19 vuotta Kangasalla asunut viiden erityislapsen erityinen äiti itsekin. Katja on rehellinen ja suorapuheinen vaihtoehto vahvalla nepsytietämyksellä. Lisäksi hän on myös idearikas realisti, jolla vahva oikeudenmukaisuus ja suuri sydän ja tahtotila toimia oikein!
”Niin sitä taas ollaan kuntavaaliehdokkaana, vaikka ei alun perin ollut tarkoitus ja tälläkin kertaa erityisten ja erilaisten äänenä. Nyt näissä vaaleissa korostuu tietämykseni koulumaailmasta; sen hyvistä puolista että raadollisuudesta. Tätä kuntavaalikautta ravistelee myös tuore perusopetuslain muutos, josta voi seurata sekä hyvää että jotain huonoa. Erityislasten äitinä olen erityisesti huolissani siitä miten perusopetuslain muutos konkreettisesti vaikuttaa tällä hetkellä tehostettua ja erityistä tukea saaviin oppilaisiin. Entä miten käy niille oppilaille joilla olisi tuen tarvetta, mutta eivät sitä ole vielä tähän mennessä saaneet?”
”Kannan huolta myös lasten ja nuorten kasvaneesta itsemääräämisoikeudesta, kun heidän sanansa ohittavat jo huoltajien mielipiteet. Myös koulumaailmassa opettajien terve auktoriteetti on kaventunut jo siinä määrin ettei voida enää puhua koulun ja kodin välisestä kasvatuskumppanuudesta. Vanhempien ihmisten kunnioituskin tuntuu olevan hukassa nuoremmalta sukupolvelta. Lapset ja nuoret ovat oppineet viime vuosina tuntemaan omat oikeutensa, mutta välttyneet velvollisuuksilta ja vastuulta. Yhä nuorempien lasten keskuudessa esiintyy päihteitä, ilkivaltaa ja väkivaltaa. Kiusaaminenkin on löytänyt uudet ulottuvuudet somesta. Lapsille ja nuorille rajat on rakkautta. Ilman rajoja tulee turvattomuutta, mikä lisää levottomuutta. Tahtotilani on että löytäisimme keinoja miten ”koko kylä kasvattaa” tulevaa sukupolvea oikeaan suuntaan. Satsataan lapsiin ja nuoriin.”
