Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Gunnarin silmälasit

Kolumni - 24.11.2015 kello 8.00
Annika Eräpuro

Joitakin vuosia sitten olin vähän aikaan töissä Norjassa, pienellä saarella pohjoisessa. Paistoin vohveleita ja ”läskipannukakkuja” rantakahvilassa, jonka ikkunoista näin merikotkien­ liitelyä lahdella ja hylkeiden esiin pulpahtavia päitä.
Sadan asukkaan kylässä oli töissä monenmaalaisia, niin kalatehtaalla kuin siimalaivojen koukuttajinakin.
Kylän halki kulkevalla tiellä ei ollut katuvaloja, ennen kuin paikalliset naiset aikoinaan alkoivat järjestää arpajaisia, joiden tuotolla valot saatiin. Arpajaiskerho oli jäänyt perinteeksi, ja minäkin sain osallistua mukavaan tilaisuuteen, jossa oli norjalaisten lisäksi muutama suomalainen, venäläinen, belgialainen ja gambialainenkin nainen.
Kakkua ja herkkuja riitti, ja ihmiset esittelivät kauniita käsitöitään, talven iloksi.

Kuulostaa sopuisalta? Sitä se olikin. Melkein kaikki paikalliset olivat tosi mukavia ja suvaitsevaisia muualta tulleita kohtaan... Niin, melkein.
Poikkeuksen muodosti eräs Gunnar, joka oli saanut päähänsä, että suomalaiset ovat jotenkin epäilyttäviä, alempiarvoisia ja ”itäeurooppalaisia” (hänen mielessään nämä asiat saivat yhtäläisyysmerkin).
”Tuo Kyösti ei vaikuta ollenkaan suomalaiselta”, hän kuului sanoneen yhdestä meikäläisestä, vähän vanhemmasta herrasta, jolla oli kalliimpi maastoauto.
Emme me muutkaan mitään resupekkoja olleet, sen voin vannoa, mutta Gunnar ei vain voinut olla halveksumatta meitä, niin visusti ennakkoluulon kakkulat pysyivät hänen nokallaan.
Suututti oikein olan takaa, miten hän kohteli muutamia maanmiehiäni ja -naisiani: alkoi syyttää heitä vuokraamansa lomamökin vioista ja yritti aivan tekaistuin perustein pitää ennakkovuokrat omassa taskussaan. Suomalaisia saattoi ilmeisesti syyttää kaikesta, siitäkin miten kosteus pääsi rakennusvirheistä kärsivän mökin seiniin.
En olisi millään voinut uskoa, että jostain toisesta Pohjoismaasta löytyisi niin nurkkakuntainen ihminen kuin tämä vähemmän suosiotani saavuttanut Gunnar.

Muistan vieläkin, miten inhottavalta se ennakkoluulo ja ylenkatse tuntui – minäkin sain siitä osakseni, jos vaikka vain kävelin vastaan tiellä. Pienissä eleissä ja ilmeissä, jotka puhuivat selkeää kieltään...
Muistan silloin ajatelleeni, että tässä saan nyt pientä vihiä siitä, miltä tuntuu ihmisestä, joka joutuu syrjinnän kohteeksi vain siksi, mistä maasta sattuu olemaan kotoisin.
Minä en tietysti ollut joutunut pakenemaan Norjaan omasta maastani. En osaa edes kuvitella miten raskasta sellainen voisi olla, enkä usko, että kukaan tekee sellaista päätöstä mitenkään helposti. Oli jossakinpäin miten levotonta tahansa, valtaosa senkin alueen asukkaista on ihan tavallisia, hyvää tahtovia ja rauhaa rakastavia ihmisiä.
Ihmisiä, jotka toivovat sydämestään, ettei heitä katsottaisi Gunnarin silmälaseilla.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös