Helsingin poliisin mukaan julkisilla paikoilla tehtävät raiskaukset ovat tänä vuonna lisääntyneet huolestuttavasti.
Niinpä olemme valitettavasti joutuneet lukemaan aiheesta myös lukuisia uutisia. Uutisten yhteydessä poliisi pyrkii antamaan naisille neuvoja, miten suojata itseään.
Pikkujouluista palatessa pitää ottaa taksi, eikä lähteä kävelemään kotia kohti. Pimeitten puistojen läpi ei saa oikaista, matkaa kannattaa taittaa mieluusti kaverin kanssa eikä vieraiden miesten suhteen pidä olla liian sinisilmäinen.
Ärsytyskynnystä koetellaan, kun sukupuoli määrittää, missä saa ja uskaltaa liikkua tai kenen kanssa kannattaa ryhtyä juttusille.
Poliisi kuitenkin tähdentää, ettei neuvoista pidä loukkaantua.
Kyse on normaalista kansalaisvalistuksesta, koska aina on ihmisiä, jotka toimivat väärin ja rikollisesti. Jokainen haluaa varmasti välttyä kohtaamasta heitä.
Yhtälailla on viisasta vaihtaa kadun puolta, jos näkee edessään nyrkkitappelun tai puukkoa heiluttavan hörhön. Maailma on arvaamaton.
Ei ole kenenkään etu, että rikollisilta täytyy suojautua. Se on kuitenkin ohittamaton fakta.
Mediassa ei koskaan voida korostaa liikaa sitä tosiasiaa, että raiskaus ei ole uhrin syy. Kävelyreitin valinta, vaatetus, tuttavallisuus baarissa tai hauskanpito ravintolassa eivät ole millään lailla lieventäviä seikkoja.
Raiskausuutisoinnissa, kuten muissakin väkivallanteoista kirjoitettavissa jutuissa on muistettava, että myös uhri ja hänen läheisensä todennäköisesti lukevat tekstin.
Niinpä tekstin vivahteet ovat vielä oleellisempia kuin kolariuutisessa. Julkisuus ja väärät sanavalinnat eivät saa olla lisärangaistus.
Sanavalinnoilla on vaikutusta myös asenteisiin.
Toivon, että uhri ja omaiset ymmärtävät pysyä kaukana netin keskustelupalstoista. Ne elävät omaa elämäänsä ja kertovat omaa totuuttaan.
Jutuissa mainitaan lähes poikkeuksetta, oliko uhri tavannut tekijää aiemmin. Asialla on merkitystä oikeanlaisen tiedonvälityksen näkökulmasta, sillä valtaosan raiskauksista tekee tuttu henkilö.
Silti tämäkin lause voi luoda mielikuvaa, että tyttö tai nainen olisi aiemmalla käytöksellään luonut tapahtumalle otollista maaperää.
Raiskaus ei ole puhdas seksirikos vaan väkivallanteko. Tarkoitus on uhmata ja alistaa, ja teko kohdistuu tavallaan koko naissukupuoleen. Tätäkin näkökulmaa voisi julkisuudessa korostaa.
Asian tiedostaminen saattaisi hälventää hitusen uhrin syyllisyydentuntoa.
Syyllisyyden tunteelta ei todennäköisesti voi välttyä, vaikka järki kuinka sanoisi, ettei väkivallan kohteeksi joutuminen ole omaa syytä.
Pahimmassa tapauksessa tämä tunne voi jopa estää rikosilmoituksen tekemisen.