Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Hanna Kronqvist häikäisi Sibelius-tulkinnoillaan

Uutiset - 27.9.2013 kello 12.30

Sopraano Hanna Kronqvistin levynjulkaisukonsertti kokosi kirkon täyteen väkeä. Sibeliuksen laajasta yksinlaulukokoelmasta oli koottu 18 helmeä – sekä tuttuja että enimmäkseen harvemmin kuultuja.

Tekstit olivat saatavilla sekä alkukielellä, ruotsiksi ja saksaksi, että suomennettuina levyn kannen sisällä. Ne olivatkin kuulijan kannalta tarpeellinen lisäys.

Kronqvistin ääni on harvinaisen laaja-alainen, vahva ja kaunissävyinen.

Se muuntui tunnelmasta toiseen. Voimakkaita, väliin tuskaakin ilmaisevia sävyjä tarvittiin monessa runossa, mutta ääni taipui myös herkkään ja lyyriseen pianissimoon. Dramatiikkaa, intensiteettiä, hehkua ja taipuisuutta, joka riittäisi suurillekin näyttämöille.

Kangasalalainen sopraano onkin tunnettu sekä lied- että oopperalaulajana.

Pianisti Ilmari Räikkönen hallitsi suvereenisti vaativat säestysosuudet. Välillä kuljettiin flyygelin kestorajoilla, mutta säestys ei missään vaiheessa peittänyt solistin ääntä. Piano-osuus sulautui kiinteäksi osaksi runojen lyriikkaa.

Laulujen runot nousivat kansanrunouden perinteestä ja mystiikasta, kansallisromantiikasta, syvästä kaipuusta, ajan katoavaisuudesta.

Riipaisevan koskettava tulkinta konsertin otsikkonakin käytetystä laulusta Solitude Hjalmar Procopén runoon edusti raamatullista itkuvirttä Baabelin virtain vierillä: ”Kyyneltulva on hukuttanut lauluni, harppuni olen pajun oksaan ripustanut.”

Samasta lähteestä poimittu laulu Jubal, kaikkien soittajien isä, sai Ernst Josephsonin runossa seurakseen säveltäjän salaperäisen kiehtovan sävelmaiseman.

Margarete Susmanin im Feld ein Mädchen singt oli kaipausta tihkuva tulkinta samoin kuin Josef Julius Wecksellin Var det en dröm?

Lempeimmillään sopraanon pianissimo soi laulussa Och finns det en tanke, Karl August Tavaststjernan runoon, jossa runoilija toivoo voivansa lähteä tästä elämästä sävelten siltaa pitkin.

Rajua voimaa tarvittiin Viktor Rydbergin sanoittamassa laulussa Höstkväll. ”Järven rantaa vasten murtuvat aallot kohisevat hämärien kohtaloiden kulusta: Äänet väristen kauheasta tuskasta huutavat myrskyssä metsän syvyydestä.”

Sokerina pohjalla kuultiin ylimääräinen, tuttu ja riemastuttava Flickan kom från sitt älsklingsmöte, joka monen Sibelius-suosikkina tunnistettiin jo pianon alkusoinnuista.

Näin laaja ja tasokas kokoelma Sibeliuksen yksinlauluja konsertissa ja levyllä on epäilemättä kulttuuriteko.

Sirkku Salmela

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös