Koti Uutiset Hupilainen lupaa tuoda juhlavuoden kunniaksi nuket näytteille

    Hupilainen lupaa tuoda juhlavuoden kunniaksi nuket näytteille

    0
    Muistumia vuosien varrelta. Tuulan kainalossa Nummisuutarin Esko, Niinalla maailman vahvin mies ja Sinikan käsissä Kesäyön unelman hahmoja. Olan takaa kurkistaa vielä bunraku-hahmo, jollaisia nähdään juhlavuoden esityksessä.

    Nukketeatteri Hupilaisen juhlavuosi tuo näytösten lisäksi tullessaan myös muunlaista iloa ja hupia. Näyttelijät ovat nimittäin päättäneet laittaa 30 vuoden aikana syntyneitä nukkeja suuren yleisön nähtäville. Paikka ja aika selviävät myöhemmin.

    Nukkenäyttely on mitä mainioin idea, sillä hahmoja on teatteritalo Parvulan varastoissa jotakuinkin 300. Saattaa olla 400:kin.

    Hupilaisten periaatteena on, että nuket tehdään jokaiseen näytelmään alusta asti itse. Kierrätystä eri näytelmien välillä ei juurikaan harrasteta.

    – Nuken luonne syntyy valmistamisen aikana. Tekoprosessin myötä on mahdollisuus tutustua sen persoonaan, sillä nuket todella ovat omia persooniaan, Tuula Torkkeli vakuuttaa.

    Sinikka Meurman puolestaan tietää, että hahmon pikku hiljaa valmistuva ulkonäkö voi vaikuttaa jopa käsikirjoitukseen.

    – Saatan huomata, että tuo ukkohan on luonteeltaan hieman kärttyisä, ja käytän tätä ominaisuutta tekstissä.

    Ja tietenkin on tärkeää, että nukke rakennetaan juuri omaan käteen sopivaksi.

    Yli metriset bunrakut

    Torkkeli, Meurman, Niina Kettunen-Niemi ja Pauliina Kirjanen ovat hahmojensa kanssa jälleen uuden haasteen edessä. Naiset valmistelevat kesäksi grande-ensi-iltaa, jossa pääroolissa ovat japanilaiset bunraku-nuket.

    – Niitä varten tarvitaan kaksi liikuttajaa. Se kummalla on paremmat polvet, on alempana, Kettunen-Niemi paljastaa.

    Juhlavuoden ensi-ilta on heinäkuun lopussa.

    Uutta edustaa myös kokonaan varjoteatterin tekniikalla tehty Sammon muruset -näytelmä, jonka ovat jo nähneet muun muassa Pälkäneen Kostian koulun oppilaat.

    – Oli taas hienoa huomata, kuinka teatterin keinoin voi tehdä suomalaista perinnettä tutuksi uusille sukupolville. Aika harva nuori taitaa nykyään tarttua vapaaehtoisesti Kalevalaan, Torkkeli huomauttaa.

    Voiko kelata alkuun?

    Käy ilmi, että Hupilaiset tykkäävät saduista. Perinteistä saduista, joissa matkan varrelle mahtuu vaikeuksia ja uhkiakin, mutta lopulta kaikki selviää.

    – Haluamme ehdottomasti tarjota niin lapsi- kuin aikuiskatsojillekin onnellisen lopun. Yleisö ei saa poistua näytöksestä ahdistuneena vaan toivoa täynnä, Meurman sanoo.

    Sadut ovat ajattomia ja sisältävät näennäisessä yksinkertaisuudessaan paljon sanottavaa.

    Kerran eräs pikkukatsoja Huutijärven koululla ihastui ujosta jättiläisestä ja rohkeasta hiirestä kertovaan tarinaan niin, että tiedusteli innoissaan, voiko esityksen kelata alkuun.

    Ei voinut, sillä jokainen esityskerta on ainutlaatuinen.

    Suorastaan intohimo

    Haastattelun edetessä käy myös ilmi, että näyttelijät ovat teatterin tekemisestä aivan yhtä innostuneita kuin 30 vuotta sitten.

    – Olemme tosi kovia ideoimaan ja suhtaudumme tähän suorastaan intohimoisesti. Meille on yhteistä, ettemme epäröi kokeilla kaikenlaista uutta, Kettunen-Niemi luonnehtii.

    Teatterilaiset muistelevat, kuinka he taipaleensa aluksi harjoittelivat toistensa kotona lapsikatras ympärillään. Rekvisiittaa piti toistuvasti koota ja purkaa.

    Tällä taustalla he osaavat iloita Laiska-Jaakontiellä sijaitsevasta tukikohdastaan, Parvulasta. Näytöksistä noin kolmasosa pidetään siellä ja kaksi kolmasosaa keikoilla. Omaan rahapussiiin tulevista esityspalkkioista ei tässä harrastuksessa kuitenkaan puhuta.

    Ammattiohjauksessa

    Sinikka Meurman ja Niina Kettunen-Niemi ovat opiskelleet Puolassa nukketeatterialan korkeakoulussa. Juhlavuoden näytelmän ohjaajaksi saapuukin jälleen naisten hyvä ystävä Aro Klucznik.

    Naisnelikko puolestaan oli vastikään Puolassa juhlimassa Klucznikin teatterin 60-vuotisjuhlia.

    Nukketeatterilaiset ovat iloisia siitä, että ovat vuosien varrella saaneet ohjaajikseen lukuisia alan ammattilaisia.

    Kiitokset kuuluvat myös lähijoukoille ja lukuisille yhteistyökumppaneille, kuten suurimman osan käsiohjelmista tehneelle Maaretta Muraselle ja paljon Hupilaiselle musiikkia säveltäneelle Kristiina Tanhua-Laiholle. Lisää naisenergiaa on joukkoon tuonut tekniikkaa keikoilla hoitava Irmeli Lyytinen.

    – Ja tärkeimpänä yhteistyökumppanina tulee kangasalalainen yleisö, joka on ymmärtänyt, että nukketeatteriin voi tulla aikuisenakin, vaikkapa ihan ilman lapsia.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän