Koti Pääkirjoitus Hyvä ilmapiiri kohentaa myös hoidon laatua

    Hyvä ilmapiiri kohentaa myös hoidon laatua

    0

    Pentorinteen vanhainkoti on saanut tunnustuksen työpaikan vetovoimaisuudesta. Ministerin myöntämä tunnustus on arvokas ja erityisesi siksi, että vastaavan sai vain 12 muuta sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikkaa.

    Pentorinteellä on syytä tyytyväisyyteen ja sieltä saa varmasti hyviä käytäntöjä Kangasalan muillekin hoitopaikoille. Pentorinteellä on oivallettu, että työpaikalla pitää puhua asioista avoimesti. Hommat eivät missään suju aina niin kuin ohjeisiin on kirjoitettu ja ”näin on ennenkin tehty”.

    Muutoksia ja niiden tarpeita tulee jatkuvasti. Jos niiden toteuttamista lykätään tai sysätään muiden huoleksi, niin tyytymättömyys kasvaa. Korjauksiin ei läheskään aina tarvita pomojen käskyttämistä, vaan työkavereiden kanssa yhteen pelaamista.

    Uskallus esittää toimintoihin muutoksia ilman esittäjään kohdistuvaa arvostelua, on hyvä tapa, jos sellainen tulee luontaiseksi käytökseksi. Palavereita työpaikoilla pidetään enemmän kuin tarve vaatii, mutta niiden anti ja vaikuttavuus jää usein laihaksi. Virallisen palaverin jälkeen alkava epävirallinen, usein henkilöihin kohdistuva jälkijupina vie pohjan pois sovituilta toimilta.

    Terveydenhuollon työpaikoilla tehtäviä riittää kaikille yllin kyllin ja siitä johtuva paine on kova. Jos sitä rasittaa tyytymättömyys töiden tekemiseen ja yleinen huono ilmapiiri, niin siitä kärsivät niin tekijät kuin asiakkaatkin.

    Hyvä työilmapiiri parantaa sen sijaan hoidon laatua kuin itsestään. Ilmapiirin pilaamiseen tarvitaan tosin vain yksi hiertävä kivi, kuten kaikilla työpaikoilla tiedetään.

    Vanhuksille tarkoitetut hoitopaikat ovat tulevaisuudessakin tarpeellisia, vaikka niiden karsimisesta puhutaan koko ajan. Ehdotus lasten vastuun kasvattamisesta vanhempiensa huolehtijoina, on kuitenkin vaihtoehtona enemmän korkealentoista ja arjesta irtautunutta akateemista pohdiskelua kuin todellisuutta.

    Enemmistö lapsista huolehtii vanhemmistaan kykynsä mukaisesti, mutta päivittäinen hoitovastuu on jo pelkkien asumispaikkojen etäisyyksien takia mahdotonta.

    Jos pieni vähemmistö ei piittaa vanhemmistaan edes yhteydenpidon verran, niin se ei ole peruste syyllistää kaikkia vanhemmistaan erilleen muuttaneita lapsia.

    Ajatus lasten taloudellisen vastuun kasvattamisestakaan on vain harvoissa tapauksissa toteutettavissa. Lasten rahatulot menevät asuntolainoihin, omaan ja omien lasten kulutukseen sen jälkeen, mitä himoverotus jättää käteen.

    Yhteiskunnan huolehtima vanhustenhoito on tasalaatuista ja turvallista kaikille vanhuksille. Jos sitä parantaa hoitopaikan hyvä työilmapiiri, niin siitä ei synny kenellekään ylimääräisiä kustannuksia.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän