Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Hyvä on ihmisen hiihdellä

Kolumni - 21.2.2018 kello 7.00
Jyrki Lähteenmäki

Oli koulun hiihtopäivä. Meidän nuorimpien piti hiihtää jokin lyhyehkö lenkki, mutta minä eksyin vahingossa yläluokkalaisten porukkaan. Minulla on muistikuva vain hiihtoretken lopusta, kun hiihdin kuudennen luokan opettajan kanssa kahdestaan koulun pihaan. Kaikki muut olivat tulleet perille jo aikoja sitten.

Seuraavana aamuna oma opettajani antoi minulle kunniakirjan; olin hiihtänyt vahingossa 20 kilometrin laturetken! Olin ylpeydestä ymmyrkäisenä, kun sain kunniakirjan ainoana ekaluokkalaisena.

Tuosta hiihtopäivästä on nyt 45 vuotta aikaa.

En ole ollut koskaan mikään kilpahiihtäjä, mutta hiihto on minulle rakas harrastus. Kun lunta satelee sen verran, että Kyötikkälän urheilukenttää pääsee suksilla kiertämään, niin enkös kohta minäkin ole siellä lykkimässä.

Kun sitten pääsen suksineni harjuun, valtaa minut hurmioitunut tunne: Ah, tätähän se on. Kaikkein parasta!

Latu Kirkkoharjusta Vatialaan on erinomainen treenin kannalta, jos haluaa hapottaa lihaksiaan mäkisessä maastossa.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Yhdysladun kautta pääsee näppärästi sivakoimaan Tampereen latuverkostoon ja Ruutanaan. Myöhemmin talvella Taivalpirtin suuntaan johtavilla laduilla pääsee nauttimaan talvisen luonnon rauhasta.

Kisapirtin kautta pääsee Kaukajärvelle. Yhtenä talvena Kaukajärven jäällä hiihdellessäni painelin vain muutaman metrin päästä ohi avannon, jossa polski uimareita, kun samalla hetkellä toisessa suunnassa istuskeli pilkkimiehiä paksuissa haalareissaan. Naureskelin, että huvinsa tässä on kullakin.

Kun tänään sujuttelin suksillani Kirkkoharjun vasta ajetulla ladulla, koin yhtäkkiä saman tunteen kuin joskus vuosikymmeniä sitten Sahalahden Teivaan lenkillä: Tuuli suhisi korvissani, veri virtasi lihaksiini, ja vauhti tuntui vain lisääntyvän. Olin yhtäkkiä taas sama Jyrki-poika kuin 13-vuotiaana.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kirjoitti Eino Leino runossaan. Hiihdossa aikuinenkin voi kokea riemua lapsen tavoin, ja lapsi saa kasvuunsa pontta, kun saa tuntea, kuinka omalla lihasvoimalla vauhti kiihtyy.

Hiihto myös kuormittaa kehoa hyvin tasaisesti. Hiihtämällä on vaikea saada liikuntavammoja.

Ihmiselle on erittän tärkeää, että hän voi olla joskus kahdestaan oman itsensä kanssa. Minulla se tapahtuu hiihtoladulla. Siellä kohtaan aina sen itseni, joka olen aina ollut.

Kiitos Kangasalan liikuntapaikoista vastaaville siitä, että meillä on hiihtoon niin hienot mahdolli­suudet.

Hyvää pian alkavaa talv­ilomaa!

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös