Kangasala oli viikonloppuna esillä medioissa, myös sosiaalisessa mediassa, enemmän kuin pitkään aikaan. Itse asiassa on vaikea muistaa, koska olisimme saaneet osaksemme yhtä paljon huomiota.
Syynä olivat tietysti Kangasala-talon ja Kimmo Pyykkö -museon avajaiset ja avoimien ovien päivä. Taloa ylistettiin pienen kunnan suureksi kulttuuriteoksi.
Kaikille kuntalaisille talo ei ole lyönyt itseään läpi. Keskustelupalstoilla ihmiset purkavat yhä varsin estottomasti harmiaan siitä, että talo on kallis investointi aikana, jolloin kunta joutuu toisaalla säästämään kovalla kädellä.
Talon synty muistuttaa monella tapaa Kangasalan uimahallin perustamisvaiheita, sillä hallista käytiin tiukkaa vääntöä vuosikymmeniä.
Nyt halli on ollut toiminnassa vuodesta 2009 ja porina sen ympärillä on pääosin laantunut. Monikaan kuntalainen ei olisi valmis luopumaan hallista, vaikka joidenkin mielestä lippujen hinta onkin liian korkea.
Viime vuonna uimahallissa kävi yli 200 000 uimaria. Se on lunastanut paikkansa kuntalaisten elämässä. Halliakin kunta tukee varsin huomattavalla summalla. Tämän vuoden talousarvion mukaan noin 800 000 eurolla.
Kangasala-taloa arvostellaan, koska se aiheuttaa kunnalle rakennuskulujen lisäksi pysyvän kuluerän. Näin toki on, sillä tällaiset laitokset harvoin pärjäävät pelkällä tulorahoituksella.
Talo ansaitsee kuitenkin mahdollisuuden näyttää meille kuntalaisille, mitä sillä on annettavanaan. Alku on ainakin lupaava, sillä tapahtumia on jo kalenterissa laidasta laitaan kaikenlaisille ikäryhmille.
Se, että talosta tulee monenlaisen toiminnan tyyssija, edellyttää luovuutta talon henkilökunnalta.
Vaikka talo toimii markkinaehtoisesti, paikallisten toimijoiden täytyy pystyä käyttämään talon tiloja. Missä määrin ja millä tavalla Kangasala-talo ja kunta sen isäntänä tulee tässä vastaan, on toinen kysymys.
Keinoja löytyy kyllä, kun on luovuutta. Esimerkiksi eräällä keskustelupalstalla noussut idea maanantai-iltojen myymisestä edullisesti provisiokorvauksella paikallisille toimijoille ei ole lainkaan hullumpi.