Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Keltainen sadetakki

Kolumni - 26.10.2017 kello 14.33
Merja Palin

Astelen metsäpolulla seuraten koirani hiljaisia ja kevyitä askelia. Keltainen sadetakkini kahisee hieman, kun väistelen polusta kohoavia juurakoita ja isoa, oksiaan levittelevää kuusta.

Kuulen joutsenten huudon, kun ne lentävät Roineella. Hapekas ilma virtaa keuhkoihini. Vihreä sammal loistaa märässä maassa ja hämähäkinseitin sadepisarat kimmeltävät kirkkaina.

Tänä syksynä on sadetakki ollut usein tarpeen. Sateinen kesä ja syksy ovat koetelleet mieltä. Mielen akut eivät ole latautuneet ihan toivotulla tavalla marraskuun pimeää lähestyttäessä.

Yrittäessäni karkottaa mieleeni hiipivää synkkää minulla on ollut apulainen: keltainen sadetakki. Kun koiran kanssa olen saanut lenkkeillä säästä huolimatta joka päivä monta kertaa, keltainen sadetakki on ollut lenkkikaverini koiran lisäksi lähes päivittäin.

Ihan mikä tahansa vaate tuo keltainen sadetakki ei ole, sillä se kelpasi kesällä myös teinieni festariasuksi.

Minulle tuo kauan aikaa sitten hankkimani Rukan keltainen sadetakki on ollut tänä syksynä kuin hyvän mielen talismaani. Sadetakkiin ropiseva sade ei ole saanut minua kokonaan harmaan ja synkän puolelle, vaan keltainen sadetakki on auttanut minua pysymään kiinni uskossa valoon.

Se on auttanut minua näkemään metsän kauniit, syvät värit, huomaamaan luonnon ihmeet sekä hyviä asioita itsessä ja muissa. Se on ollut kuin suojakilpi torjuen sisälleni pyrkivän ankeuden. Ehkäpä tällainen ajattelu on vähän naiivia, mutta minulle totta.

Tarvitsemme asioita, jotka kantavat meitä keltaisen sadetakin tavoin. Itselleni tärkeitä mielen kohottajia ovat hyvät harrastukset, jotka kuljettavat ajatuksia uusille poluille.

On ihana huomata rentouttavan tanssitunnin jälkeen, ettei ole ajatellut koko tunnin aikana yhtään kertaa työasioita tai murheita. Jos ratsastustunnin jälkeen hetken tuntuu, että ympärillä oleva maailma on lähes täydellinen paikka, kannattaa nousta hevosen selkään.

Hyviä hetkiä kannattaa vaalia ja rakentaa. Kynttilän liekki höyryävän iltateen seurana, elokuvailta tai retki lähilaavulle saavat minun mieleni kohoamaan.

Ne ovat pieniä, arkipäiväisiä ja helposti toteutettavia. Ne ovat ankkureita myös silloin, kun tuntuu kaikkein vaikeimmalta.

Keltaisessa sadetakissani olen tänäkin syksynä lähes päivittäin kulkenut kohti Roineen uimarannalla olevaa pientä aallonmurtajaa. Siitä on vuosien kuluessa muodostunut paikka, jonka koen rauhoittavaksi mieleni maisemaksi.

Kun seison aallonmurtajan päässä, tuuli lennättää hiuksiani ja aallot läiskyvät rantaan, näen kauas ja olen turvassa.

Minä tarvitsen keltaista sadetakkia, mieltä kohottavia harrastuksia, arjen ilon antajia ja turvapaikkaa.

Mikä on sinun keltainen sadetakkisi, mielen kohottajasi ja turvapaikkasi?

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös