Nyt kun puihin on tullut lehteä niin paljon, ettei Kuohunlahdelle enää meidän parvekkeeltamme näy, kesä on tosiaan tullut. Pari viikkoa sitten vielä katsastelin päivittäin joutsenten touhuja, ja naapurinamme vastapäisessä vaahterassa oli rastaspariskunta.
Myös lokit ja naakat tekevät hurjia syöksyjä kohti ylimmän kerroksen parvekettamme, ennen kuin näyttävät meille mahansa ja karahtavat katolle.
Alkukesän tuoksut tuovat aina mieleeni lapsuuden leikit, kesälaitumille juoksun, ruutu- ja naruhyppelyn.
En muista nähneeni moista hyppelyä pitkään aikaan, trampoliineja vain näkyy pihoissa, mutta pieni kysely ystäväpiirissä kertoi, että kyllä vanhanaikaisiakin leikkejä ja pelejä vielä harrastetaan. Koulujen pihoissa, ainakin, ja kesämökillä ystäväni isommatkin lapset kuulemma intoutuvat estoitta leikkimään yhdessä pienempien kanssa.
Itse vietin lapsuuteni lentokentän asuinalueella, luonnon keskellä, ja siellä iso lapsiporukka keksi kesäisin yhteisiä leikkejä tuon tuostakin. Kirkonrottaa leikimme paljon, muistan vieläkin hurjat juoksut kohti tervalta tuoksuvaa, auringon lämmittämää autotallin ovea... Ehtisinkö huutaa ”oma rotta kaikki pelastettu” vai joutuisinko itsekin vangiksi?
Polttopallo oli tosi mukavaa, samoin tervapata, jossa testattiin myös hämäystaitoja. Kuka osasi kulkea toisten selän takaa niin rennosti vihellellen, ettei kukaan huomannut tikun pudonneen yhden kohdalle?
Sitten oli ”kymmenen tikkua laudalla”, väri ja peili, ja ”kuka pelkää mustaa miestä”, joka ei taatusti enää ole sen niminen, Luojan kiitos!
Myös ”maan valloitusta” leikittiin: jokainen piirsi itselleen maahan ympyrän, ja sitten toinen heitti kepin sitä kohti saadakseen valloitettua itselleen aluetta. Miten se oikein menikään? Muistan vain pitkät suikerot, joita saatiin piirretyksi itselle lisää kepin putoamiskulman mukaan...
Taidot ovat näköjään ruosteessa. Nyt pitäisi äkkiä lähteä leikkimään, ennen kuin unohtuu kokonaan!
Lahdessa käydessäni minulle sattui iltamyöhällä hauska tilanne: olin juuri ostanut uudet kengät, joiden merkki oli Dance Shoes eli Tanssikengät, ja olin menossa hotellille aution keskustan halki.
Äkkiä näin asfaltissa värejä ja kuvioita, ja kun pysähdyin katsomaan, joku oli piirtänyt siihen erivärisillä liiduilla ruutuhyppelyn ruudukon. Uudet kengät olivat niin kevyen ja hyvän tuntuiset, että hetken mietin, miksen voisi vain hyppiä, tässä ja nyt?
Jatkoin kuitenkin matkaa, laukkuineni päivineni, mutta entistä paremmin mielin. Tunnelma kohosi vielä lisää, kun pysähdyin katsomaan seuraavaa taideteosta: joku oli ilmeisesti kuullut uusista kengistäni, koska oli kirjoittanut asfalttiin värikkäin, suurin kirjaimin: tästä eteenpäin tanssiaskelin.
Otin sitten pari sellaista, koska viereen oli vedetty nuoli juuri siihen suuntaan, mihin olinkin menossa...
Kesän leikkejä, tanssiaskeleita ja ihanaa aurinkoa kaikille!