Koira tuo iloa ja parantaa omistajan elämänlaatua

0
Tiina Raatikainen sanoo, ettei voisi kuvitella itselleen koiratonta elämää. Parsonrussellinterrierit veivät hänen sydämensä toistakymmentä vuotta sitten. Namin kanssa hän harrastaa muun muassa näyttelyitä, agilitya ja rally-tokoa. Kuva: Verneri Raatikainen

Tiina Raatikaisen lapsuudenkodissa ja hänen isovanhemmillaan on aina ollut koiria. Hän ei voisi kuvitella itselleen koiratonta elämää.

– Meillä koirat ovat mukana kaikessa. Esimerkiksi mökillä sup-lautani kyytiin on tunkua, naurahtaa parsonrusselinterriereitä Wizardling-kennelnimellä kasvattava Raatikainen.

– Ensimmäinen oma harrastuskoirani oli cockerspanieli, jonka sain 14-vuotiaana. Parin cockerin jälkeen meillä oli pari staffordshirenbullterrieriä, joiden kanssa aloitin agility-harrastuksen.

Staffi on kuitenkin aika raskas rotu vauhdikkaaseen lajiin, joten neljätoista vuotta sitten Raatikaisen perheeseen tuli pitkän pohdinnan jälkeen ensimmäinen parsonrussellinterrieri, jo edesmennyt Velho.

Nyt Raatikainen kasvattaa parsoneita, ja parhaillaankin kopan pohjalla tuhisee kolme pentua.

Tiina Raatikainen kasvattaa parsonrussellinterriereitä. Tuorein pentue syntyi heinäkuun puolivälissä. Tiina on Game of Thrones-fani ja niinpä pennut saivat nimensä sarjan lohikäärmeiltä. kuva: Verneri Raatikainen.

– Velho oli poikkeuksellisen menestyksekäs näyttelykoira. Nykyinen harrastuskaverini Nami on sekin pärjännyt mainiosti näyttelyissä, mutta menestyy muutenkin melkeinpä lajissa kuin lajissa. Omaa sydäntä lähellä näyttelyiden lisäksi ovat agility ja rally-toko.

Parsonrussellinterrieri onkin todella monipuolinen harrastuskoira. Se on aktiiviselle ihmiselle sopiva, iloinen ja näppärän kokoinen perhekoira, jonka kanssa voi harrastaa niin näyttelyitä, agilitya, rally-tokoa kuin koiratanssia ja verijäljestystäkin. Lisäksi parsonia käytetään luolametsästyksessä. Innokkaana uimarina rotu sopii myös vesiriistan noutamiseen.

Koira rakastaa omistajaansa pyyteettömästi ja ehdoitta – ja tähän rakkauteen pitää omistajan pystyä vastaamaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että koiraa hoidetaan ja ruokitaan asianmukaisesti, se saa tarpeeksi liikuntaa ja kuuluu perheeseen siinä missä kaksijalkaisetkin perheenjäsenet.

Omistaja myös vastaa siitä, ettei koirasta aiheudu häiriötä koirattomille naapureille.

Vastaavasti koira antaa paljon. Tutkitusti koiranomistajat elävät lajitovereitaan pidempään. Ruotsalaistutkimus arvelee syiksi paitsi sitä, että koira huolehtii omistajansa liikunnasta, niin myös sitä, että koira täyttää sosiaalisia tarpeita ja vähentää stressiä. Erityisesti yksineläjät hyötyvät koiran seurasta.

Alkajaisiksi ensimmäistä koiraa hankkiva voi etsiä itselleen sopivaa rotua netistä löytyvillä rotutesteillä. Sen jälkeen voi olla yhteydessä kasvattajiin, kysellä rodusta lisää ja käydä vaikka kasvattajan kotona, näyttelyssä tai harrastuskentällä tutustumassa lisää.

Aloittelevan harrastajan on syytä myös varautua rahanmenoon, sillä sitä tulee aivan väistämättä. Pelkästään ruokinta ja pakolliset rokotukset maksavat. Jos koiralle sattuu joku haaveri, on eläinlääkärilasku helposti satasia tai pahimmassa tapauksessa tuhansia. Vaikka olisi vakuutuskin, niin silti maksettavaa jää. Samoin pentuaikana tai jopa myöhemmin koira saattaa tehdä pieniä tai isompia tuhoja kotona – siihenkin on hyvä varautua.

Tottelevaisuutta – kuten esimerkiksi seuraamista – voi harjoitella ihan tavallisella ulkoilulenkillä.Kuva: Minna-Emilia Juustovaara.

Rotukoirien hintoja kauhistellaan toisinaan, mutta kannattaa muistaa, että pennun hinta on kuitenkin erittäin pieni osuus niistä kuluista, mitä koirasta aiheutuu koko elämänsä ajalta.

Suomalaiset vastuulliset kasvattajat sitoutuvat Kennelliiton ja oman rotujärjestönsä ohjeisiin, jolloin ostajalla on tietty ostajan turva, jos jokin menee pieleen.

– Ehkä suurinta hölmöyttä on ostaa Virosta tai Venäjältä tuotu pentu suoraan jonkun takakontista. Vaikka myyjä väittää, että pentu on madotettu ja rokotettu, se ei useinkaan pidä paikkaansa ja pennulla saattaa olla ihmiselle vaarallisia loisia tai tauteja.

Raatikainen tietää myös useita tapauksia, joissa koira on osoittautunut niin sairaaksi, että se on lopetettava jo kuukauden–parin päästä hankinnasta. Sitä ennen on saattanut kulua rahaa eläinlääkärilaskuihin jo reippaasti enemmän kuin mitä rotukoiran pentu olisi maksanut.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.