Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-Digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Metsästys on tarpeellinen harrastus

Tuula Ruusumaa
Pääkirjoitus - 14.8.2015 kello 8.11

Metsästyskausi on alkanut. Tämän kuun alusta on saanut pyytää esimerkiksi kettuja, näätiä ja mäyriä. Varsinaisesti syksyn metsästys tuntuu alkavan kuitenkin vasta sorsastuksesta. Se alkaa tänä vuonna 20. elokuuta.
Tämän aukeaman alaosassa olevassa jutussa Taiton perhe kertoo metsästysharrastuksestaan. Isä on houkutellut pojat mukaansa metsälle, ja nyt vanhimmaisellakin on jo rinnakkaislupa isän aseeseen.
Usein on mennyt eväiden syönniksi. Tämä Vänni Taiton lausahdus tiivistää paljon harrastuksen syvimmästä olemuksesta. Olennainen osa sitä on metsässä oleilu, nauttiminen luonnosta ja sen rauhasta.

Suomalaiset ovat metsästäneet henkensä pitimiksi kautta vuosisatojen. Nykyisin se ei enää ole hengen säilymisen kannalta tarpeellista, koska kauppojen hyllyiltä löytyy riittävästi evästä syötäväksi ja vaatteita lämmikkeeksi.
Myös metsästämistä koskevat asenteet ovat muuttuneet. Ajatellaan, että eläimen elämä on arvokas ja sitä pitää suojella. Myös aseisiin liittyy paljon negatiivisia tapahtumia. Niitä pidetään vaarallisina, mitä ne luonnollisesti väärissä käsissä käytettyinä ovatkin.

Metsästys on kuitenkin paljon muutakin kuin eläimen päästäminen hengiltä. Todelliset, metsästämiselle vihkiytyneet ihmiset eivät nauti itse tappamisesta. He pitävät siitä, että saavat samoilla metsästä, hankkia lautaselleen maukasta ja puhdasta luomuruokaa samalla, kun hoitavat maamme riistakantaa.
Hoitamatta kanta ei nimittäin voi olla. Hirviaitaa ei voida rakentaa jokaisen tien vierelle, vaan hirvikantaa on pidettävä aisoissa metsästämällä sitä lupien mukaan. Jos kanta päästetään rehottamaan, liikenneonnettomuuksien määrä lisääntyy välittömästi.
Sama koskee myös karhuja. Viime kesän uutisissa oli kuvia, kun karhu kurkisteli Ilomantsissa mökin ikkunasta sisälle. Karhut kuuluvat erämaahan, ei ihmisasutuksen keskelle. Sen vuoksi niiden määrää on hallittava.

Kuka tämän kaiken työn tekee muutaman vuosikymmenen kuluttua, jos uutta metsästäjäsukupolvea ei kasvateta tilalle?
Nyt tällä vapaaehtoisuuteen perustuvalla työllä tehdään iso palvelus koko maalle, sillä ammattimetsästämisen kustannuksia ei voi kuin arvailla.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös