Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Mobiliassa ajellaan linjakkaasti

Mobilian teemanäyttely Linjakasta menoa kuljettaa vieraansa läpi suomalaisen linja-autoliikenteen historian 1920-luvulta tähän päivään saakka. 

Uutiset - 18.3.2018 kello 11.00
Kangasalan Sanomat / Pekka Kaarna
Mobiliassa ajellaan linjakkaasti
– Yksi teemanäyttelyn helmistä on Alku Vapaaliiton International vuodelta 1928, amanuenssi Kirsti Lehtomäki kertoo.

Näyttelyn runko koostuu 14 linja-autosta ja eri vuosikymmeniä valottavista historiaplansseista eli teksti- ja kuvajulisteista.

Näyttelyssä voi seurata linjaliikenteen kehityksestä kertovaa dokumenttia ja elokuvaa kuvitteellisen Suomelan perheen bussimatkasta. 

”Napin takaa” pääsee myös perehtymään rahastajan työhön ja siihen, millaista meno oli 1970-luvun suosituilla tilausmatkoilla Leningradina tuolloin tunnettuun Pietariin.

– Matkahuolto esittäytyy näyttelyssä omana osastonaan. Lisäksi seinille heijastetaan kansalaisten linja-autokyselyyn antamia vastauksia, näyttelyn kokoaja, amanuenssi Kirsti Lehtomäki täydentää.

LINJA-AUTOLIIKENNE käynnistyi Suomessa 1920-luvulla. Kilpailu oli villiä, sillä liikennelupia ja -rajoituksia ei ollut, ei liioin tarkkoja aikatauluja eikä kiinteitä kyytimaksuja.

– Kun sääntöjä ei ollut, oli yleistä, että lähdettiin toisen liikennöitsijän ilmoittamasta paikasta tätä pari minuuttia ennen ja korjattiin matkustajat omaan kyytiin.

Alkuvaiheen kalusto oli karua. Edullisin ja yleisin ajopeli oli T-Fordin kuorma-autoversio, jonka lavalle liikennöitsijät kyhäsivät kukin mieleisensä matkustamon. Matkatavarat kulkivat näppärästi linjurin katolla.

Kuljettaja oli suuri herra. Kätevä piti myös olla, sillä auton huolto rengastöineen kaikkineen kuului hänen tehtäviinsä.

– Joutuipa eräs kuljettaja kerran laittamaan koivuklapitkin rikkoutuneen renkaan tilalle Tampereelle päästäkseen, Lehtomäki kertoo.

MENO RAUHOITTUI 1928, kun liikennöitsijät perustivat etujärjestökseen Linja-autoliiton. Kilpailu tervehtyi, reitit ja taksat vakiintuivat.

Alan vaurastuessa ajoon saatiin myös oikeita linja-autoja, joiden ansiosta matkustusmukavuus parani. Kehitys oli muutenkin nopeaa. Tampereelle perustettiin maan ensimmäiset linja-autoasemat 1929. Itäinen nykyisen aseman naapuriin Sorinaukiolle, läntinen Pyynikintorille.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

1930-luvun alun lama kuristi osaa liikennöitsijöistä, mutta vuosikymmenen loppua kohden elämä kirkastui talouden elpyessä ja kulkutarpeiden lisääntyessä.

Kuljettajan avuksi palkattiin rahastajia, myöhemmästä käytännöstä poiketen nuoria poikia. Lehtomäen mukaan ystävälliset, kuljettajan urasta haaveilevat rahastajat olivat maaseutuliikenteessä suuri kilpailuvaltti, kun matkustajat valitsivat linjuriaan.

Rahtiakin riitti ja kaluston kohentuessa sitä mahtui kyytiin entistä enemmän – joskus porsaita myöten.

SOTA VEI ja linja-autot rintamalle. Heikkokuntoiset autot eivät armeijalle kelvanneet, joten liikennöitsijät joutuivat kalustonsa perusteella keskenään eriarvoiseen asemaan.

Siviileille sota merkitsi täysiä busseja ja roimasti vähentyneitä vuoroja – polttoainesäännöstelyn vuoksi myös hidastempoisia häkäpönttökyytejä.

1940-luvun lopun Suomi ponnisteli jaloilleen. Teollisuus kasvoi voimakkaasti, samoin työmatkalaisten kulkutarpeet, mistä alkoi linja-autoliikenteen uusi nousu.

Seuraava vuosikymmen oli alan kulta-aikaa. Bussien määrä lisääntyi ja autojen varustelu parani. Tulivat pehmeät istuimet ja niiden selkiin oksennuspussit mahdollista matkapahoinvointia varten.

Maaltamuutto ja henkilöautojen tuontisäännöstelyn purku 1962 olivat kylmä suihku liikennöitsijöille. 

Kaupungistuminen ja nopeasti kasvanut yksityisautoilu veivät pohjaa reittiliikenteeltä, mitä kyläkoulujen lakkauttamisten lisäämät koulukyydit ja viikonlopun tilausajot osin paikkasivat.

Vaikka pikavuoroliikenne kasvoi vielä 1970-luvulla, kokonaisuutena matkustajamäärät olivat laskeneet kultavuosista roimasti. 1980-luvulla pienet yhtiöt kuihtuivat pois tai siirtyivät isojen omistukseen.

Pikavuoroliikenteen pelastamiseksi liikennöitsijät perustivat Express-ketjun – pikavuoroverkoston, jossa kaikkien liikennöitsijöiden autot ajavat samoissa väreissä ja samoin pelisäännöin.

Missä mennään nyt, ja mitkä ovat linja-autoliikenteen tulevaisuuden näkymät? Linjakasta menoa antaa vastauksia myös näihin kysymyksiin.

Linjakasta menoa avataan 16.3. Mobilian, Linja-autoliiton, Matkahuollon ja SLHS:n yhteisnäyttely on avoinna jouluun asti.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös