Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-Digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Oma kunta on myös tunneasia

Uutiset - 22.3.2017 kello 15.29
Juha Jäntti
Oma kunta on myös tunneasia
Kun Nina-Carita Säpyskä aloitti kunnan luottamustehtävissä, perheen esikoispoika Ukko oli kolmevuotias. Tänä vuonna poika täyttää 12 vuotta. Luonnossa liikkuminen on Säpyskän perheessä elämäntapa. Ukko muistuttaa, että kun hän lähtee vaikkapa äitinsä kanssa metsäpoluille, vauhtia on yleensä enemmän. – Ei me usein kävellä tällä tavalla, me juostaan!

Vuodenvaihteessa kunnanvaltuustosta pois jättäytynyt Nina-Carita Säpyskä toivoo, että tunteet saisivat olla vahvemmin mukana kunnallisessa päätöksenteossa. Hänen mielestään yhteiset asiat ovat muutakin kuin pelkkää faktaa ja numeroita.

– Kuntapolitiikka on edelleen vahvasti miehinen maailma. Naisia saisi olla enemmän mukana, silloin tulisi enemmän tunnettakin peliin.

– Oma kunta on myös tunneasia, kuten kaupunkipäätöstä seuranneesta kommentoinnista voidaan päätellä.

Nina-Carita toimi luottamushenkilönä kahden valtuustokauden mittaisen ajan. Ensin meni neljä vuotta kaavoituslautakunnassa, ja tämän jälkeen seurasi yksi kausi valtuutettuna.

Lautakunta oli Nina-Caritan mielestä tärkeä ja monipuolisesti opettava sisäänajovaihe kuntatyöskentelyyn. Työ lautakunnassa oli osin myös vaativampaa kuin valtuutetun tehtävien hoito.

– Lautakunnassa jokainen on mukana kaikessa, mitä siellä käsitellään. Valtuustossa pystyi hieman valikoimaan asiakokonaisuuksia, joihin keskittyi.

Mittavista hankkeista ei ollut pulaa. Kangasala-talon toteutumista edelsivät tiukat keskustelut, joissa Nina-Carita oli vastustavalla kannalla. Lamminrahkan ja Pikonlinnan kaavoitukset käynnistyivät.

Kirkkoharjun ja Kuohunharjun osalta torjuttiin uusia kaavaviritelmiä.

– Kaavoituslautakunnassa pystyi vaikuttamaan asioiden valmisteluun ensi vaiheista lähtien. Siellä oli myös aikaa ja tilaa monipuoliselle keskustelulle.

– Vaikuttaminen valtuustossa perustuu selkeämmin yhteistyöhön muiden valtuutettujen kanssa. Yksin ei saa mitään aikaan.

Valtuustotyö sai Nina-Caritan ajoittain vihaiseksikin.

– Aina pitää olla tilaa keskustelulle, asioita ei saa tuoda päätettäväksi ota tai jätä -periaatteella.

– Esimerkiksi sivistyskeskuksen säästöissä ei annettu vaihtoehtoja koululakkautuksille. Kun vastustin niitä, eräskin kunnan johtohenkilö huusi kermakakut poskella puolen metrin päästä, että anna sitten vaihtoehtoja.

– Viranhaltijat valmistelevat ja tuovat päättäjille erilaisia vaihtoehtoja. Tämä ei ole valtuutettujen tehtävä. Tosin me kyllä etsimme lakkautuksille vaihtoehtoja, teimme laskelmia ja toimme niitä keskusteluun.

Kylät ja kyläkoulut olivat aiheita, jotka ajoivat Nina-Caritan aikoinaan mukaan kunnalliselämään. Myös lasten hyvinvointi ja luonnon puolustaminen olivat tärkeitä päämääriä.

– Luontoarvot eivät ole olleet täällä kehittämisen lähtökohtana, vaikka niin pitäisi olla. Jäljellä olevat harjut pitää säilyttää tuleville sukupolville.

Kyläkouluja koskeneen väännön tulokset näkyvät kotikulmillakin, Raudanmaalla. Lähikoulu Kautialassa toimii edelleen.

– Kun omat lapsemme menivät kouluun, vasta silloin todella tajusin, miten isoa asiaa olin ollut ajamassa. On tuntunut lottovoitolta, että lapset ovat saaneet käydä kyläkoulua.

Nina-Caritalle tunnusomainen positiivisuus on saanut kuntaympyröissä vastakaikua vaihtelevasti. Meno on vakavahenkistä, ja tunnetilat sen mukaisia.

– Olen kohdannut tytöttelyä ja vähättelyä. Lisäksi minuun lyötiin turhan vahvaa vihreää leimaa, vaikka yhteisiä asioitahan sitä oltiin hoitamassa. Valtuustosalissa pitäisi olla enemmän sijaa ilolle ja myönteisyydelle. Vakavaa minusta ei kyllä saa, Nina-Carita nauraa.

Kahdeksan vuotta luottamustehtävissä on Nina-Caritan mielestä jo pitkä aika perheelliselle, kahden lapsen äidille.

– Valtuustotyö vaatii koko perheen tukea. Kaikki ovat olleet hienosti asiassa mukana ja tukena, isovanhempia myöten.

– Olen täysipäiväisesti työelämässä, ja haluan antaa perheellenikin itsestäni enemmän. En voi tehdä läheisilleni sitä, että olisin ikuisesti kiinni kunta-asioissa. Nyt oli minun kohdallani luopumisen aika.

– Jatkossa minulla on enemmän aikaa nauttia liikunnasta ja ulkoilusta. Musiikin tekeminen saa enemmän tilaa. Laitan lusikkani kunta-asioihinkin ihan rivikuntalaisena. Omalla kylällä on yhteisiä juttuja, joihin ehdin nyt mukaan. Elämästä ei tule tylsää!

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös