Koti Pääkirjoitus Opiskelija on työtön tahtomattaan

    Opiskelija on työtön tahtomattaan

    0

    Jenna Keto-Tokoi 2.7.2013

    Kesätöiden saaminen on tänä kesänä ollut aiempiakin vuosia hankalampaa. Moni opiskelija joutuu turvautumaan toimeentulotukeen tai tekemään kesäopintoja, jos se on omalla alalla mahdollista ja jos opiskelupaikka löytyy. Ja nimenomaan turvautumaan tukiin. Toimeentulotuella eläminen on harvan ensimmäinen kesäsuunnitelma.

    Yritykset ovat olleet taantuman takia varuillaan palkkaamisen kanssa ja työpaikkoja on ollut tarjolla entistä vähemmän. Silti nuoret toivovat pääsevänsä töihin, mikä aiheuttaa sen, että yhtä paikkaa hakee parhaimmillaan satakin nuorta.

    Esimerkiksi kunnan töihin haki tänäkin vuonna reilut 300 nuorta ikäväliltä 16–18. Paikkoja riitti noin kolmannekselle hakijoista.

    Kun hakijoita on paljon, hakemusten joukosta erottuminen on käytännössä tuuripeliä. Moni saakin töitä vanhempien suhteiden kautta.

    Mutta jos vanhemmat eivät pysty auttamaan kesätöiden hankkimisessa ja aiempaa työkokemusta ei juuri ole, on työelämään ylipäätään vaikeaa päästä.

    Juuri kesätöistä nuori saa ensimmäiset työkokemuksensa, mikä auttaa myöhemmässäkin työnhaussa. Ja kyllä niitä niin sanotusti huonompiakin työpaikkoja arvostetaan. Onhan esimerkiksi leirintäalueen siivous osoitus ahkeruudesta. Kunhan ansioluettelossa on edes jotakin luettavaa.

    Olen kuullut, kuinka yliopistossa opiskeleva älykäs ja hyväkäytöksinen nuori lähettää nirsoilematta lähes 50 työhakemusta kesätöitä varten. Vastaukseksi tulee kolme ”valinta ei kohdistunut tällä kertaa sinuun”-viestiä. Eikä tämä ole edes harvinaista.

    Kesätyöttömyys ei ole huoletonta lomailua. Ei, kesätyöttömyys on rahahuolia, turhautumista, totaalista tylsistymistä ja huonoa omaa tuntoa. Eikä kesätöiden saaminen oikeasti ole helppoa. Siispä ennen kuin sanot työtöntä opiskelijaa laiskaksi, mieti kaksi kertaa. Kesätyöttömyys on harvoin oma valinta.

    Etenkin jo omillaan asuva opiskelija kaipaa tienestejä ja mielekästä tekemistä ja hyvän olon siitä, että tekee itse työtä rahansa eteen.

    Kun juttelen kesätyöttömien opiskelijaystävieni kanssa, huomaan heissä kuitenkin yhteisen piirteen. Kukaan ei ole jäänyt kotiin makoilemaan.

    He tekevät vapaaehtoistöitä eri festareilla, opiskelevat, matkustelevat minimibudjetilla ja ottavat vastaan pienimmätkin projektit, joita on tarjolla. He sinnittelevät rahallisesti, mutta tekevät töitä mielummin vaikka ilmaiseksi kuin löhöilevät paikoillaan. Eivät he ainakaan laiskoja ole.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän