Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Oppijan elinkautinen onni

Kolumni - 27.9.2017 kello 8.00
Jyrki Lähteenmäki

Oppia ikä kaikki. Ei oppi ojaan kaada. Nuorna vitsa väännettävä. Sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa.

Kansan sanonnat ilmaisevat hyvin vivahteikkaasti mutta selkeästi, että oppiminen kannattaa aina ja siihen kannattaa suhtautua myönteisesti. Nöyrä oppija pääsee elämässään eteenpäin. Tosin joskus oppiminen on varsinainen opin sauna, kuten Jukolan Jussille.

Elinikäisen oppimisen käsite, Lifelong learning, on moderni versio Oppia ikä kaikki -sanonnasta.

Opiskelu ei pääty siihen, kun nuori valmistuu työelämään, vaan ihmiseltä odotetaan osaamisensa päivittämistä koko hänen työuransa ajan. Ajatellaan, että selviytyäkseen alati muuttuvassa maailmassa ihmisen on oltava valmis koko ajan oppimaan uutta.

Ennen oli toisin. Kun nuori halusi ammatin, hän meni mestarin oppiin. Mestari opetti oppipojalle ammattinsa taidot, ja se riitti. Maailma muuttui niin hitaasti, että satulasepälle tai tynnyrintekijälle ei tarvinnut järjestää täydennyskoulutusta.

Elinikäisen oppimisen tarve ei rajoitu vain työelämään. Vanha roomalainen sananlasku veistää sarkastisesti: Emme opi vain koulua vaan elämää varten. Se voitaisiin nyt muuttaa muotoon: Emme opi vain työelämää vaan itseämme varten.

Ihminen voi muuttaa elämäänsä opiskelemalla, koska opiskelu muuttaa ihmistä. Oppimisessa tapahtuva oivallus voi tuoda jonkin radikaalisti uuden näkökulman, ja jo sillä on suuri merkitys!

Ei opiskelun ainoa - eikä aina edes tärkein - peruste ole pätevyyden saaminen työuraa varten. Harrastaminenkin on opiskelua, koska siinä tiedot ja taidot karttuvat ja mieli avartuu.

Elinikäinen oppiminen koetaan niin tärkeänä, että sitä joskus suorastaan tuputetaan. Joku irvileuka onkin jo vääntänyt sen muotoon elinkautinen oppiminen.

Jos oppimisesta tulee vaatimus, sisäinen motivaatio voi tukahtua. Silloin opiskelu on kuin kannettua vettä kaivoon, pahimmillaan käärmettä pyssyyn -projekti. Opitut asiat on pian unohdettu, ja ne valuvat hukkaan kuin vesi hanhen selästä.

Tilanne uuden oppimiselle on otollisin, kun herää spontaani mielenkiinto ja innostus jotain uutta asiaa kohtaan, niin kuin lapsella.

Ja lapsi jaksaa harjoitella uusia taitoja! Olisimmeko koskaan oppineet kävelemään, jos meille olisi pikkulapsena sanottu parin kumoon kellahtamisen jälkeen: Hei, ei tämä kävely ole sinun juttusi.

Aristoteles oli sitä mieltä, että onnellisuus on ihmisen elämän päämäärä. Hän tarkoitti, että ihminen voi oppia tekemään hyviä tekoja, ja se tuottaa onnea.

Uuden oppiminen vie elämässä eteenpäin, vaikka onni ei olisikaan aina myötä. Elämä on oppimista ja oppiminen elämää.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös