Koti Kolumni Oppiminen on pitkäjänteistä työtä

    Oppiminen on pitkäjänteistä työtä

    0

    Voiko oppimista tapahtua ilman määrätietoista ponnistelua? Voiko asioita oppia ikään kuin vahingossa, ohimennen, hyvin vähäisellä ponnistelulla?

    Ympäristöstä tarttuu ihmisen tajuntaan koko ajan mitä moninaisempia asioita, mutta merkittäviä oivalluksia edeltää usein asian pitkäaikainen sekä tietoinen että alitajuinen työstäminen.

    Laajojen asiakokonaisuuksien hahmottaminen ja syvällinen ymmärtäminen vaatii pitkäjänteistä työtä.

    Presidentti Niinistökin nosti pitkäjänteisyyden merkityksen esille uuden­vuoden puheessaan. Ihmisten pitkäjänteisen elämänotteen katoaminen huolestuttaa.

    Oppimisessa pitkäjänteisyys liittyy itseohjautuvuuteen.

    Viime vuosina on eri koulutusmuotojen opetussuunnitelmissa asetettu päämääräksi oppilaan itseohjautuvuuden edistäminen oppimisessa. Ajatellaan, että kun oppilas saa ohjata omaa oppimistaan ja määrätä itse oppimisensa tahdin, oppilas motivoituu, oppiminen vauhdittuu ja oppimisen tuloksia syntyy.

    Pianonsoiton opettajana joudun pohtimaan jatkuvasti itseohjautuvuuden problematiikkaa. Vaikeata siinä on juuri pitkäjänteisyys.

    Oppilailla on nykyään elämässään hyvin monenlaisia kiinnostuksenkohteita, mutta on yhä vaikeampaa saada oppilas keskittymään pitkähköksi ajanjaksoksi jonkin rajatun oppimistavoitteen äärelle. Ja kuitenkaan palkitsevia oppimiskokemuksia ja kehitystä ei tapahdu ilman pitkäjänteistä ja päämäärätietoista työtä.

    Jos oppilas oivaltaa, kuinka sinnikäs harjoittelu tuottaa tulosta ja kuinka mahtava tunne siitä tulee, kun kokee kehittyvänsä musisoimisessaan, niin aimo harppaus itseohjautuvuudessa on jo otettu.

    Mutta eihän tavoitteena pitäisi olla vain itseohjautuvuus, vaan itsetuntemus ja oman elämän hallinta, joka kehittyy, kun oppilas oppii omassa tekemisessään ja oppimisessaan keskittymään olennaiseen.

    Opettajan ja oppilaan huoltajien yhteisenä tehtävänä on saada oppilas ymmärtämään pitkäjänteisen työn merkitys. Se on tässä ajassa paljon haastavampi tehtävä kuin se on ollut koskaan aikaisemmin.

    Nuorten taideharrastus ja urheilu ovat samankaltaisia siinä, että molemmissa lajeissa tuloksia syntyy vain pitkäjänteisellä ja päämäärätietoisella tekemisellä.

    Kun runsaalla internetissä surffailulla ja sometuksella voi olla suorastaan tuhoisat vaikutukset nuoren keskittymiskyvyn ja pitkäjänteisyyden kehittymiselle, niin taideharrastukset ja urheilu tarjoavat tervettä vasta­painoa: rauhoittumista ja keskittymistä pitkäjänteisesti siihen, mikä on olennaista.

    Toivottavasti koulutuksen eri sektoreilla presidentinkin esiin nostama pitkäjänteisyyteen kasvattaminen asetetaan keskiöön.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän