Koti Pääkirjoitus Pakkotalutusta yhteistyöhön

    Pakkotalutusta yhteistyöhön

    0

    Tampereen kaupunkiseudun kuntarakenteen tulevat vaihtoehdot ovat nyt kuntapäättäjien tutkittavina. Vaihtoehtoina ovat yksi suuri Tampere ympäryskuntineen tai liki nykyinen malli erillisestä suuria linjaratkaisuja tekevästä ja hoitavasta keskuskaupungista ja lähes itsenäisistä yhteistyöalueista eli palvelukunnista.

    Yhden suuren kaupungin muodostamisajatukselle on jo käytännössä jätetty hyvästit. Hyvin menestyvät ympäryskunnat eivät halua luopua itsenäisestä päätösvallastaan ja palvelujensa järjestämisestä. Jäljelle jääneessä tai jäävässä ehdotuksessa päätösvaltaa suurissa asioissa ollaan jakamassa nykyistä enemmän kaikille, mutta paikallisesti elettäisiin lähes kuten nytkin.

    Kuntalaisten näkökulmasta on toivottavaa, että päivittäin käytettävät palvelut ovat mahdollisimman lähellä ja niillä on kasvot, eikä verotus ja maksut ole kohtuuttomia. On tärkeää, että kuntalainen tuntee jollakin tavalla palvelun käytännön tekijän, mutta myös siitä päättävät ihmiset. Tuttuun valtuutettuun tai virkamieheen on helpompi pitää yhteyttä kuin etäisiin vallan käyttäjiin.

    Yhä enemmän näyttää siltä, että kuntarakenneuudistuksessa ja sen toteuttamisessa on kysymys enemmän päätösvallan jakamisesta kuin suuri huoli palvelujen tuottamisesta ja säilymisestä. Siksi suurkaupunkien ympäristökunnat haluavat säilyttää oman hallintokoneistonsa lähipäättäjineen ja osallistua samalla nykyistä vahvemmin koko kaupunkiseudun päätöksentekoon.

    Kaksiportaisen hallinnon hiertäväksi kiveksi voi muodostua Tamperetta pienempien kuntien luottamusedustus ykkösvaltuustossa. Sen voi ennustaa tamperelaistuvan, koska palvelukuntien äänestäjien äänillä ei välttämättä saada valituksi omia, lähivaltuutettuja kovinkaan paljon ylimmälle portaalle. Ykkösvaltuusto olisi kuin pienoiseduskunta, jossa maakuntien edustus on harventunut vaalivaalilta.

    Tampereen seudun kunnat Kangasala mukaan lukien ovat viimeisten vuosien aikana kyenneet parantamaan yhteistyötään, vaikka suurissa hankkeissa, joista Tavase on hyvä esimerkki, onkin ollut ristivetoa. Seutukaupunkimallissa Tavase olisi ehdottomasti ratkaistu ykkösvaltuustossa suuntaan tai toiseen, eikä jääty pattitilanteeseen.

    Monet puolueet, kansanedustajat ja jopa hallituksen muutamat ministerit ovat käytännössä haudanneet mahdollisuuden suurkaupunkien ympäristökuntien pakkoliitoksista. Niiden toteuttaminen veisi yksinkertaisesti liian kauan. Niinpä paremmaksi vaihtoehdoksi on valittu kuntien taluttaminen pakkoyhteistyöhön nykyistä laajemmin.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän