Ensi vuosi on vaalivuosi. Edellisen kerran kuntavaalit järjestettiin 2012. Tuolloin Kangasalan valtuustoon valittiin 51 valtuutettua päättämään kotikuntamme asioista.
Kuluva vaalikausi on ollut lakimuutoksen takia hieman aikaisempaa pitempi. Uusi kuntalaki astui voimaan 2015, ja samassa yhteydessä vaalit päätettiin siirtää lokakuulta huhtikuulle.
Kangasalan Sanomat on selvittänyt, kuinka moni nykyisistä valtuutetuista aikoo asettua ehdolle seuraavissa vaaleissa.
Aiheesta julkaistaan tarkempi juttu lähiaikoina. Se voidaan kuitenkin jo tässä vaiheessa kertoa, että peräti viisi nuorehkoa naista on jättämässä valtuuston.
Hanna Heinonen (kok), Hanna Holma (kesk), Heidi Lehto (sd), Mia Rajala (sd) ja Nina-Carita Säpyskä (vihr) eivät aio asettua ehdolle tulevissa vaaleissa. Miia Kinnari (kok) ei vielä tiedä, mitä hän tekee ehdokkuutensa kanssa.
Sinänsä ei ole huono asia, että päättäjät vaihtuvat. Mutta jos näillekin paikoille valitaan ikäihmisiä, valtuuston ikähaarukka vinksahtaa pieleen pahemman kerran ja näkemykset päätöksenteossa kaventuvat.
Kuntapolitiikka on vaativa harratus. Jos sen haluaa hoitaa hyvin, se vaatii aikaa aineistoihin perehtymiseen ja niiden pohtimiseen.
Politiikkaan ei voi lähteä mukaan viettämään aikaansa. Se on äänestäjien halventamista.
Sitoutuminen tarkoittaa, että kokouksiin valmistaudutaan ja sinne saavutaan paikalle. Esimerkiksi viime keväänä valtuustossa nähtiin absurdi tilanne, jossa kokoomuksessa huudettiin paikalle 14. varavaltuutettu.
Ajankäytöllisistä syistä on ymmärrettävää, että painolasti saattaa olla esimerkiksi perheelliselle liian raskas kantaa.
Olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että valtuustossa säilyisi sopiva tasapaino naisten ja miesten, nuorten, keski-ikäisten ja konkareiden välillä.
Sillä tavalla valtuusto edustaa parhaiten kaikkia meitä kuntalaisia.