Viime viikonlopun ongelmat sähkönjakelussa vaikuttivat joltain osin epätodellisilta. Onko sähköverkkomme todella näin haavoittuvainen?
Lunta satoi vaivaiset parikymmentä senttiä, mutta iso joukko kangasalaisia joutui kärsimään sähköttömyydestä useiden vuorokausien ajan.
Tuulta ei juuri ollut, mutta puiden oksat notkuivat raskaasta, niin kutsutun tykkylumen painosta. Se katkoi sähköt tuhansilta kangasalalaisilta.
Suomi alkoi sähköistyä 1950-luvulla. Sähköverkko rakennettiin seuraavan parinkymmenen vuoden aikana ilmajohtojen varaan. Nyt tuo verkko on tullut tai tulossa käyttöikänsä päähän.
Kangasalla sähköverkosta vastaa Elenia, joka toimii yli sadan kunnan alueella Hämeessä, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Elenian tavoitteena on, että vuoteen 2028 mennessä 70 prosenttia sähköverkoista kulkee sen toiminta-alueella maan alla. Nyt yhtiön verkosta noin kolmannes on maakaapeloitu.
Edessä ovat hurjat investoinnit, mutta sähkövarmuuden lisäämiseksi ne ovat välttämättömiä. Tällä hetkellä Elenia käyttää noin 100 miljoonaa euroa vuodessa verkkonsa maakaapelointiin.
Viime viikonlopun kokemukset herättivät jälleen ajattelemaan, kuinka tärkeä osa elämäämme sähkö on, eikä sen merkitys tulevaisuudessa varmasti vähene.
Kaikissa asunnoissa ei ole varalämmitysjärjestelmiä. Vanhoista taloista löytyy usein puilla lämmitettävä uuni tai hella, mutta uudemmissa sellaisia ei ole.
Lämmin vesi, matkapuhelinverkot ja täyteyt pakastimet ovat nekin kaikki sähkön varassa. Ilman niitäkin voi toki elää, mutta nykyihmiselle se tuottaa vaikeuksia.
Viikonlopun kuluessa ihmisiä kannustettiin varmistamaan, että kaikki on hyvin naapureilla ja tuttavilla, jos heidän tiedetään asuvan sähköttömällä alueella.
Tällainen kanssaihmisistä huolehtiminen on vähintä, mitä me ihmiset voimme toinen toisillemme tehdä.
