Käkikello kukkuu seinällä ja pitkäkarvainen kissa käpertyy unille arviolta satavuotiaan sohvan nurkkaan.
Muuten Kangasalantien varrella sijaitsevan Tarpilan paksujen hirsiseinien sisäpuolella vallitsee hiljaisuus. Muutaman metrin päässä kulkevan liikenteen äänet eivät häiritse, ja vehreälle alapihalle katsellessa voi kuvitella olevansa keskellä maaseutua.
Ensi jouluna tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Lauri ja Susanna Saarinen muuttivat Vanhaan-Tarpilaan, Laurin mummulaan.
Tarpilan suku on lähtöisin Kangasalta Heponiemen Hallilasta. 1600-luvulla yksi suvun pojista muutti Kangasalan nykyiseen keskustaan, Tarpilan kylään asumaan ja viljelemään maata.
Vanha-Tarpila on rakennettu 1830-luvulla.
Se on tiettävästi Kangasalan keskustan vanhin säilynyt asuinrakennus.
Samassa pihapiirissä sijaitsi ennen toinenkin päärakennus ulkorakennuksineen. Se kuitenkin purettiin muutama vuosi sitten kerrostalon tieltä.
Tarpilan talon pelasti sen päätyminen vuonna 2005 kunnan inventointilistalle ja Saaristen halu pitää talo suvun hallussa.
– Kun Laurin mummu kuoli, mietimme pitkään, mitä talolle tapahtuu, Saariset kertovat.
Pikkuhiljaa mielessä alkoi kypsyä päätös: Saariset halusivat kunnostaa sukutalon.
Laurin ja Susannan 5-vuotias Max-poika edustaakin suvun kuudetta talossa asuvaa polvea.
– Uskon sukulaisten olevan tyytyväisiä, että muutimme tähän, talon uusi isäntä toteaa.
Lähes kaikki kangasalalaiset tuntevat Tarpilan talon ainakin nimeltä. Uudet asukkaat ovatkin herättäneet huomiota.
– Etenkin iäkkäämmät ihmiset ovat kertoneet vanhoista asioista, joista emme ole edes tienneet, Saariset kertovat.
Koska Tarpila on suojeltu kohde, sen remontoinnissa ja laajentamisessa on tiettyjä ehtoja.
– Taloa ei saa muuttaa ulkopuolelta. Esimerkiksi kuistin, jota parhaillaan rakennamme, pitää sopia talon tyyliin, Lauri Saarinen kertoo.
Saariset kunnioittavat talovanhusta ja sen tyyliä myös sisätiloja remontoidessaaan. Sisustaessaan he yhdistelevät toisiinsa talosta löytämiään ja uusia moderneja huonekaluja ja esineitä.
He ovat myös purkaneet esille vanhoja kauniita pintoja ja teettäneet uusia tapetteja talosta löytyneiden mallien mukaan.
Tällä hetkellä askel askeleelta etenevässä remonttiprojektissa ovat valmistuneet keittiö, sali, makuuhuone, kylpyhuone ja wc.
Maxin huoneessa on tehty väliaikaista remonttia, mutta televisiohuone ja toinen kuisti odottavat vielä kunnostamista.
– Onhan tässä vielä vinttikin, joka tulee työn alle jossain vaiheessa, Susanna Saarinen nauraa.
Vaikka remontoitavaa riittää, pariskunta suhtautuu projektiin rennolla otteella. Tarvittaessa remppahommista pidetään myös taukoa.
– Tähän on pakko asennoitua kymmenvuotissuunnitelmalla, Lauri Saarinen toteaa.
Isoimmat kunnostustyöt kuten sähköjen ja vesiputkien uusiminen, on jo tehty. Myös talon rakenteita on uusittu.
Vanhasta rakennuksesta on löytynyt myös yllätyksiä.
– Lattian alta paljastuivat ehjät kaakeliuunin palaset. Uuni on jossain vaiheessa tarkoitus muurata makuuhuoneeseemme, Susanna Saarinen kertoo.
Tarpilalla on värikäs historia. Sen seinien sisäpuolella on tehty politiikkaa ja opeteltu lukemaan.
Talon salissa pidettiin Kangasalan ensimmäinen kuntakokous vuonna 1865.
Parikymmentä vuotta aikaisemmin talossa toimi Ahlmanin koulu lukemisesta ja kirjoittamisesta kiinnostuneille.
Koulurakennuksena se palveli tarpeen mukaan aina 1950-luvulle asti.
Vanhassa-Tarpilassa on käyty myös postin asioilla. Sen päädyssä toimi 1900-luvun alkupuolella muutaman vuoden ajan postitoimisto.
Rakennuksen Tampereen puoleisella sivulta matkaa kerrostalotontin rajalle on vain noin metri.
– Alkuun kerrostalomuuri ihmetytti, mutta nyt siihen on tottunut, Saariset kertovat.
– Kaiken ei tarvitse näyttää samalta. Vanhaa ja uutta voi rakentaa vierekkäin, Lauri Saarinen miettii.
