Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Teräsmummu

Kolumni - 15.2.2017 kello 15.43
Hanna Hirvonen

Törmäsin sosiaalisen median videotulvassa espanjalaisen televisiokanavan videopätkään. Siinä 81-vuotias­ mummeli linkuttaa kadulla vaivalloisen näköisesti keppiin nojaten ja ahdistunut ilme kasvoillaan.
Teksti kertoo, miten hän saa kaikkialla kuulla olevansa liian­ vanha. Ja niin hän ajattelee jo itsekin. Toriaukiolla on meneillään tangoesitys, jossa notkea nuori kavaljeeri pyörittelee notkeaa nuorta naista ja yleisö taputtaa.
Mummeli katselee haikeana nuorten tanssia ja haluaa olla seuraava tanssija, mutta ei tahdo saada pyyntöään läpi. Liian vanha, kuittaa tanssittaja, mutta sitkeä mummu klenkkaa lavalle ja antaa keppinsä katsomoon.
Ja tietenkin – tietenkin! – mummu onkin norja kuin pajunvarsi. Kavaljeeri pyörittää häntä kuin baarimikko shakeria ja yleisö on ihmeissään.
Videolla on 69 236 868 näyttökertaa. Kommentit huokailevat, miten ihana ja ennakkoluuloton vanha nainen tässä nähdäänkään. ”Pystyt mihin vain ikinä uskotkaan!” ”Olet juuri niin nuori kuin tunnet olevasi!” ”Tässä esimerkkiä meille kaikille!”

Äitini on voimistelunopettaja. Hän opetti Kangasalan yhteiskoulun tyttöjä liikkumaan 1960- ja 1970-luvuilla.
Tanssia, liikuntaa ja ruumiillista työtä rakastanut nainen sairastui vanhuuden myötä selkärangan ahtaumaan ja muutamaan muuhun liikuntaa rajoittavaan vaivaan.
Nyt hän köpöttelee kepin kanssa vielä huomattavasti hitaammin kuin tuo ikätoverinsa espanjalaisen videon alussa.
En ehkä viitsi näyttää videota äidilleni. Koko ikänsä liikkuneelle 85-vuotiaalle tällainen video ikään kuin nokittelee, että heitäpä kuule sisko se keppi huit hiiteen ja ala pyöriä tangoa,­ pystyt kyllä, jos vähän viitsit.

Vähän surulliseksi muori taitaisi tästä tulla, sillä keppi ei ole hänelle mikään lelu, vaan apuväline, jota ilman hän ei pääse kulkemaan. Juuri hiljattain, kun matelin äidin kanssa käsikynkkää kadun yli, suojatien eteen Audillaan pysähtynyt keski-ikäinen herra naputteli rattiaan ja puhisi kärsimättömästi.
Luin huulilta jotain, joka vaikutti niinkin fiksulta kuin: ”Hopi hopi.” Olisihan se lystiä, jos voisi ihan kanssaihmisten mieliksi lakata olemasta hidas ja vaivainen.

Totta kai ihailemme hyvässä kunnossa olevia, reippaita vanhuksia. Ei ole mitään väärää siinä, että ylpeilemme omaisillamme, jotka hakkaavat halkoja ja käyvät laskemassa verkot vielä 90-vuotiaina. Kekkonen oli koko kansan oma teräsvaari, jonka hiihtoretkiä ihailimme liikuttuneina. Enkä nyt edes aloita Aira Samulinista.
Tuo espanjalainen mummeli oli oikeasti vanha ja oikeasti uskomattoman taitava tanssija. Hänen ikänsä ja taituruutensa ei ollutkaan se, mikä teki minut surulliseksi.
Videon alku, jossa hän oli muka liikuntarajoitteinen, mutta silkalla tahdonvoimalla ja pelimannihengellä pystyikin yhtäkkiä tanssimaan – se oli vähän rumaa pilaa.

Kukaan ei tiedä, mitä vanhuus meille kullekin tuo tullessaan. Nallekarkit eivät aina mene ihan tasan. Kunnioitetaan teräsvaarien ja -mummujen lisäksi myös niitä, joiden tomumaja on tehty hauraammista aineksista. He ovat kultaa.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös