Moni huokaisi helpotuksesta, kun Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi Tavase Oy:n lupahakemuksen tekopohjavesilaitoksen rakentamiseksi.
Helpotus oli kuitenkin ennenaikainen, sillä yhtiö on päättänyt valittaa päätöksestä. Edessä on pahimmillaan vuosien valitusruljanssi.
Tavase ajaa tekopohjavesilupaa kuin käärmettä pyssyyn, vaikka yhtiön osakaskunnista Valkeakoski, Kangasala ja Akaa ovat ilmaisseet halunsa vetäytyä koko projektista.
Valkeakoski teki päätöksensä irtautua yhtiöstä jo vuonna 2011, Kangasala seurasi perässä vuotta myöhemmin.
Jäljelle ovat jääneet enemmistöomistusosuudellaan Tampere, Lempäälä ja piskuinen Vesilahti, jonka osuus yhtiössä on mitätön.
Tekopohjavesiprojekti alkoi nykyisessä muodossaan Tampereen ja Valkeakosken seuduilla 2000-luvun alussa.
Tarkoituksena on pumpata vettä Roineen Hiedanperänlahdelta, johtaa se Vehoniemen–Isokankaan harjualueelle ja imeyttää vesi maaperään. Sen jälkeen tekopohjavesi otetaan talteen kaivoalueilla ja johdetaan Kangasalla sijaitsevalle siirtopumppaamolle.
Hanketta on vastustettu rajusti Kangasalla ja Pälkäneellä erityisesti ympäristöriskeihin vedoten.
Vastustajien mukaan harjuun sadetettu vesi turmelee harjun luontoa, aiheuttaa ennakoimattomia virtaamia ja edes veden lopullisesta laadusta ei ole täyttä varmuutta.
Nämä argumentit Tavase on luonnollisesti pyrkinyt koko hankkeen ajan moukaroimaan nurin.
Nyt on viimeistään käynyt selväksi, että Tavase piutpaut välittää muutamien osakaskuntiensa mielipiteistä.
Toimitusjohtaja Petri Jokela toteaa, että yhtiön etu on tärkein. Tämän vielä ymmärtäisi, jos vain yksi osakaskunnista vastustaisi, mutta nyt kolme kuntaa on Tavasea vastaan.
Tässä valossa yhtiön edun ja Tampereen tahdon välille voidaan piirtää yhtäläisyysmerkki.
Valitettavasti Kangasala on tässä edelleen maksumiehenä, sillä yhtiön kulut juoksevat koko ajan.
Vaikea uskoa, että Kangasala pystyy pesemään niistä käsiään niin kauan kuin se on yhtiön virallinen osakas.