Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Veteraanin iltahuuto on ajankohtainen juuri nyt

Tuula Ruusumaa
Pääkirjoitus - 29.4.2016 kello 8.00

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol’ maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa

     Kalervo Hämäläinen

Suomen kansa liikuttui viime itsenäisyyspäivänä, kun simolainen sotaveteraani, Armas Iivo, lauloi presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla Suomen tunnetuimman veteraanilaulun, Veteraanin iltahuudon.
Presidentti Sauli Niinistö vastaanotti yli 90-vuotiaalta veteraanilta yllättävän laulutervehdyksen kivettynein kasvoin. Muuta ei varmasti voinut, sillä vanhan miehen laulu upposi presidentillä ja ohjelmaa seuranneilla syvälle sydämeen.

Samankaltaista tunnelmaa oli aistittavissa keskiviikkona myös Tursolan koululla. Oli vaikea katsella kuivin silmin, kun veteraanit huterin jaloin nousivat pystyyn lippujen saapuessa saliin.
Suomen sotilas nousee seisomaan, jos se vain suinkin on mahdollista, vaikka tuossa kunnioi­tettavassa iässä ei enää tarvitsisi. Se on kuitenkin näille Suomen itsenäisyyttä puolustaneille miehille kunnia-asia.
Tässä valossa oli suorastaan liikuttavaa, kuinka hienosti pienet alaluokkalaiset malttoivat käyttäytyä juhlassa. Tuohon ikään kuuluu vielä tietty levottomuus, mutta tässä juhlassa kaikki sujui hienosti.
Lisäksi lapset kunnioittivat juhlaa pukeutumisellaan. Kaikilla oli siistimpää päällä, ja pitkätukkaisten tyttöjen tukat olivat sievästi letitetty tai käherretty.
Silti juhlassa ei ollut jälkeäkään pönötyksestä. Kyllä veteraaninkin jalka vippaa, kun kirkasääniset lapset laulavat veteraaneillekin tuttuja koululauluja liki sadan vuoden takaa.

Veteraanipäivän vietto lasten kanssa ei ole Kangasalla uusi asia. Näin on toimittu jo parinkymmenen vuoden ajan. Ja näin pitää toimiakin niin kauan kuin meillä veteraaneja riittää.
Tuo joukko käy nimittäin vähiin, se on vääjäämätöntä. Muutaman vuoden päästä lapsilla ei ole mahdollisuutta päästä suoraan kosketukseen veteraaniperinteen kanssa. Sen jälkeen perinteen siirtämisestä vastaavat ne, jotka eivät ole itse sotaa käyneet. Sekin on erittäin arvokas asia, mutta ei millään korvaa kaikkea.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös