Ei ole uusi asia, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista on todellisuudessa jo oikeastaan huutava pula. Pula on kotihoidon, palveluasumisen ja ympärivuorokautisessa hoidossa. Pulaa on sosiaalityöntekijöistä, psykologeista, kuraattoreista ja jo myös sosionomeista. Pulaa on lääkäreistä ja hoitajista. Vaihtuvuus on suurta, mikä ei vaikeassa tilanteessa olevan asiakkaan tai potilaan näkökulmasta ole hyvä. Kuitenkaan tästä tilanteesta ei voi syyttää missään tapauksessa työntekijöitä. Työolosuhteet, kiire, riittämättömyyden tunne ja yksinkertaisesti työhön väsyminen haastavat. Millä toteutamme sote -uudistuksen tavoitteiden mukaisia laadukkaita, yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalveluita kaikille suomalaiselle, jos meillä ei ole tekijöitä?
Tähän haluan nostaa vielä toisen näkemyksen, jonka merkitys jostain syystä tuntuu unohtuvan. Kun puhutaan sosiaali- ja terveyspalveluista, olen kokenut, että jostain syystä ensimmäisenä ryhdytään pohtimaan terveyskeskuksia ja sairaaloita. Sosiaalipalvelujen merkitys on kuitenkin erittäin tärkeä ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kohentamiseksi ja turvaamiseksi. Sosiaalialan työntekijöitä on julkisella sektorilla ja yksityisillä, mutta merkittäviä ovat myös kolmannen sektorin työnantajat, joissa työntekijät toimivat esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetyön sekä kuntoutuksen tuottajina. Sosiaalialan työntekijät tekevät erittäin huomattavan määrän ennaltaehkäisevää työtä, jonka vaikutus näkyy siinä, että asiakkaat eivät ajaudu kalliimpien erikoispalvelujen asiakkuuteen. Väitän, että sosiaaliala on tärkein koollapitäjä moniammatilliseen työhön liittyvien asiakaspolkujen rakentamisessa. Sosiaalialan arvostus on vetovoimatekijä samoin kuin terveysalankin.
Mutta palaan takaisin otsikon aiheeseen. Aluevaalit ja se keitä valitaan päättämään meille kaikille tärkeistä sote -palveluista eivät yksin ratkaise tilannetta. Tämän eteen täytyy miettiä uusia ratkaisuja. Alan veto- ja pitovoiman lisäämiselle ei ole hokkuspokkus -temppuja, mutta jotain voidaan aivan varmasti tehdä. Ratkaisuja voi tuoda henkilöstöresurssien oikein kohdentamisen lisäksi ainakin koulutus- ja urapolkujen kehittäminen, hyvä johtaminen, toimintatapojen kehittäminen ja kannustava palkkausjärjestelmä. Nämä edistävät työviihtyvyyttä ja lisäävät työssä jaksamista, joka on toisinaan sote -alan työntekijöillä kovilla ja etenkin näinä vaikeina pandemia -aikoina. Työhön vetävän flow -tilan saavuttaminen on toistaiseksi kaukana alalta joten työtä riittää tälläkin saralla eikä se ole vain työntekijä ja työnantaja -tahojen ratkaistavissa.
