Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Rantakivissä lapsuuden muistot – Kivitasku on Tuija Uotilalle rauhoittumisen paikka

Tuija Uotila aloittaa mökkipäivänsä aina varhaisella kävelylenkillä. Hän heräilee kumppaninsa Tapani Honkasen kanssa yleensä kuuden tienoilla.

Uutiset - 9.6.2019 kello 9.00
Kangasalan Sanomat | Juha Jäntti
Rantakivissä lapsuuden muistot – Kivitasku on Tuija Uotilalle rauhoittumisen paikka
Tuija Uotila viettää kivikkoisessa Kivitaskussa koko kesän toukokuun puolivälistä elokuun alkuun. Kesäkiintiö tulee täyteen sitä mukaa, kun illat alkavat pimentyä.

Askel suuntaa Murtoniemestä isommalle tielle ja siitä Valkeakosken suuntaan. Kolmen kilometrin päässä tulee vastaan entinen kauppa. Tuija tapasi käydä siellä lapsena äitinsä ja veljensä kanssa. Kävelyreissun palkintona oli yleensä jäätelö.

– Kauppias jakoi puolen litran jäätelöpakkauksen puoliksi. Lusikoimme veljeni kanssa kumpikin omaa annostamme paluumatkalla.

Pidemmän lenkin varrelta löytyy Kuohenmaan paviljonki. Sieltä olisi nuoruuden muistoja kerrottavana.

Lenkin jälkeen Tuija sekoittaa mukillisen suklaa-pikakahvia ja istahtaa laiturille.

– Tulen tähän joka ikinen aamu, oli keli mikä hyvänsä. Se on minun pieni hetkeni ihan yksin.

Aamulenkit ovat tärkeitä niin mökillä kuin kotona Kuusankoskellakin. Kun jotain uutta nousee mieleen, Tuija kirjaa kaiken saman tien puhelimeensa. Ideasanoja, ajatuksenpoikasia.

Mökkimaisemat saavat ajatukset liikkeelle, mutta ideat kumpuilevat kotikulmillakin.

– Tehdasmiljööstä nousee jotain vahvaa ja vaikuttavaa. Kävelen usein Kymijoen rannoilla ja katson miten vesi virtaa.

Tuija toimii Kouvolan kansalaisopistossa tekstiilityönopettajana. Työ on innostanut hänet tekemään tekstiileistä myös taidetta. Siksi mieli kehittelee kaikenlaista uutta.  

Kollaasit ovat Tuijan oma juttu. Tilauksesta syntyy vaikkapa tilkkumuotokuvia.

– Kohtaan työssäni innostuneita ihmisiä, ja se ruokkii minunkin luovuuttani. Sisäinen paloni tehdä jotain omaa on vain vahvistunut.

Tuija on saanut töitään myyntiin kangasalalaiseen Art In Me -putiikkiin. Oma näyttely tulee kesällä Lautsian kartanoon Hauholle. Tuijan työt matkaavat sinne kesäkuun ajaksi.

Tuijan vanhemmat ostivat kivikkoisen Kivitasku-nimisen mökkipaikan vuonna 1956. Murtoniementie vie nykyisin jo perille asti niemen kärkeen. Isä kaatoi puita, raivasi kiviä ja rakensi pienen mökin.

Siitä lähtien perhe vietti kaikki kesät Roineen rannalla. Paikka oli isälle niin tärkeä, että hän kävi mökiltä käsin töissä, vaikka matkaa tuli senaikaisten tienpahasten kautta 30 kilometriä suuntaansa.

– Isä heräsi aina viideltä ja lähti kuudelta. Olimme päivät kolmisin äidin ja veljeni kanssa.

Mökkikausi alkoi heti, kun koulu päättyi keväällä. Kesä rantamaisemissa jatkui aina koulujen alkuun asti.

Tuli aika, jolloin mökkielämä ei enää innostanut Tuijaa. Lähtö opiskelemaan merkitsi irtiottoa lapsuuden ja nuoruuden kesämaisemista.

– Opiskelujen jälkeen olin maailmalla muutaman vuoden, ja silloin vain käväisin joskus Kivitaskussa. Elämäni kiinnekohdat olivat muualla.

Isä kuoli vuosituhannen vaihteessa. Tuija on hoitanut paikkaa siitä lähtien. Hän katselee vieläkin ihmeissään isänsä kätten jälkiä.

– On uskomatonta, että hän jaksoi siirrellä isojakin kiviä. Hän vietti päivät pitkät vedessä ja asetteli lohkareita pitkin rantaviivaa.

Isä halusi pitää pihapiirin metsäisen oloisena. Polut saivat muotoutua sen mukaan, miten kasvavien kuusten alaoksat levisivät ja hamusivat lisää tilaa.

Näkymä on avartunut viime vuosina. Tapani on kaatanut joitakin kuusia, mutta koivut ovat saaneet jäädä.

Tutut kivet pysyvät sijoillaan. Niissä ovat Tuijan monet lapsuuden muistot.

Kummallakin on mökillä omat juttunsa. Tapani on se, joka siivoaa mielellään. Tuija laittaa ruuan ja purkaa taiteilijana luomisen vimmaansa.

– Kun on mukava sää, kannan ulos pöydän, ompelukoneen ja saumurin. Otan esille kankaat tai keskeneräisen työn ja annan sisimpäni virrata niihin.

Saumuri ja ompelukone toimivat aurinkopaneelin voimalla. Silitys vaatii enemmän tehoa. Tuija käyttää aggregaattia sen meluisuuden vuoksi mahdollisimman vähän.

Mökillä Tuija haluaa olla puhumatta, hiljaa.

– Täällä olen erakko. Kohtaan työssäni ihmisiä ja olen sosiaalinen, mutta en jaksa olla sitä kaiken aikaa. Mökkivieraita käy vain harvakseltaan.

Pihassa pyörii yksinäinen västäräkki. Se on Tuijan lintu.

– Olen itse kuin västäräkki. Menen koko ajan sata lasissa, ja kaikkea uutta nousee mieleen koko ajan.

Tuijan mökkikausi kestää toukokuun puolivälistä elokuun alkuun. Tänä kesänä kurssit vievät muutamaksi päiväksi muualle, muutoin hän nauttii suvesta tiiviisti Roineen rannalla.

Kun elokuu aikanaan koittaa ja illat pimenevät, Tuijan kesäkiintiö alkaa olla täynnä. Oleilu ei ole ilman sähkövaloa niin kivaa kuin valoisampana aikana.

– Olen valon lapsi, kesäkuussa syntynyt.

Mökki on vaatimaton. Ruuat valmistuvat kaasuliedellä, ja jääkaappikin toimii kaasulla.

– Tämä varustelu riittää, kun on valoisaa. Jos muutan joskus lähemmäs asumaan, sähköjen veto tänne voisi olla järkevää. Se pidentäisi mökkikautta.

Mökki on hiljaisuutta, mutta joskus siellä soi myös musiikki. Tuija muistelee laulaja Eino Valtasen kappaletta Roineen rannalla. Sitä ei liene laulettuna missään tallella.

– Roineen rannalla viettänyt oon mä lapsuuden kultaiset hetket, laulu sanoo. Se kertoo kaiken.

Tuijan voimakappale on Kari Tapion Myrskyn jälkeen. Se toi lohtua ja jaksamista silloin, kun elämä näytti nurjan puolensa.

Oli aika, jolloin Tuija ei osannut pitää aina puoliaan. Hyssyttely on jäänyt, ja hän uskaltaa jo sanoa mitä ajattelee.

– On vapauttavaa, kun ihmisen ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan.

Tuija ja Tapani asuvat eri paikkakunnilla. Se tuntuu sopivalta, kun takana on elettyä elämää. Kummallakin on omat kuvionsa.

– Haluamme elää yhdessä, mutta emme saman katon alla. Meillä on hyvä suhde. Olen saanut Tapanilta tukea aina kun olen sitä tarvinnut. Hän on myös laitellut ajan mittaan mökin ja pihapiirin sellaiseen kuntoon, että täällä on mukava olla.

Mökki on Tuijalle paikka rauhoittua. Hän häärää kyllä aina jotain, ja ajatuksissa tapahtuu koko ajan.

– Kaiken touhuni keskellä näen maiseman tässä ympärilläni. Se rauhoittaa, vaikka pään sisällä olisi mitä.

Parasta aikaa Kivitaskussa on se kevään vaihe, kun luonto puhkeaa kukoistukseensa. Tuore vihreys valtaa paikat.

– Sanon välillä ihan ääneen, että pysähdy tämä hetki edes muutamaksi päiväksi.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös