Koti Uutiset Käyttäjä, auttaja ja poikansa menettänyt isä ei ymmärrä huumeiden vähättelyä

    Käyttäjä, auttaja ja poikansa menettänyt isä ei ymmärrä huumeiden vähättelyä

    7
    Ruutanalainen Pekka Matilainen toimii ViaDia Pirkanmaan toiminnanjohtajana. ViaDia ry on Suomen Vapaakirkon arvoihin pohjautuva valtakunnallinen diakoniatyön järjestö. Kangasalla yhdistys järjestää muun muassa sosiaalista ryhmäkuntoutusta, ruoka-apua sekä kuntouttavaa työtoimintaa.

    –Kun kokeilin ensimmäisen kerran amfetamiinia, rakastuin siihen heti, Pekka Matilainen kertoo.

    Kangasalan ViaDian tiloissa tarinaansa kertoo 49-vuotias mies, joka on käyttänyt ja myynyt huumeita, tullut uskoon vankilassa, auttanut muita pois päihteistä ja vankilakierteestä sekä menettänyt oman poikansa kannabispsykoosin jälkeisen masennuksen vuoksi. Hän on myös neljän kouluikäisen lapsen isä ja kristillisdemokraattien kansanedustajaehdokas.

    Matilaisen mielestä Suomessa vähätellään huumeongelmaa. Huumeita, varsinkaan kannabista ei pidetä enää niin pahana, tuskin huumeena laisinkaan.

    –Se kannabis jota oli 1970–80 -luvuilla on aivan erityyppistä. Nyt kun sitä on jalostettu, sen thc-pitoisuudet ovat aivan eri luokkaa, hän huomauttaa.

    Huumeista vieroittaudutaan suurimmaksi osaksi lääkkeellisten korvaushoitojen avulla. Korvaushoidossa huumekauppaan liittyvät ilmiöt jäävät pois, mutta ihminen sitoutetaan pitkäaikaiseen lääkehoitoon. Matilaisen mielestä on voitava tarjota lääkkeetöntä vieroitushoitoa vähintäänkin tasa-arvoisena hoitomuotona.  

    – Kovien huumeiden korvaushoito ei ole mitään buranan syntiä, vaan lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta. Jos asian vakavuus oikeasti tunnustettaisiin, voi olla että hoitokeinotkin muuttuisivat niin, että aineista pääsisi oikeasti irti.

    13. lokakuuta toissasyksynä Matilasen Tampereella asunut poika vuokrasi auton ja ohjasi sen Lahdentiellä päin rekan keulaa. Tapaus sattui Kangasalla lähellä Pälkäneen rajaa. 

    Poika oli kuollessaan 27-vuotias. Taustalla oli pitkään jatkunut kannabiksen käyttö, sitä seurannut psykoosi ja sen jälkeinen masennus. 

    – Se oli niin vahva epätoivon tila, se johti siihen ettei hän nähnyt mitään muuta ratkaisua kuin lopettaa elämänsä. 

    Isä ja poika pitivät  ennen tapahtunutta yhteyttä päivittäin. Pojan mieleen ei uponnut minkäänlainen lohdutus, apu eikä toivo. Viikkoa ennen itsemurhaa poika oli Matilaisen luona ja kysyi yli 30 kertaa ”Iskä, voiko tästä mitenkään selvitä?”

    – Se toivottomuus, mikä itselle tästä tuli. Että auttaa ihmisiä työkseen ja omaa lastaan ei voi auttaa.

    Kannabispsykoosin takia poika oli ollut tahdonvastaisessa hoidossa Pitkässäniemessä. Kun kotiuttaminen lähestyi, hoitava lääkäri varoitti masennuksesta. 

    – Lääkäri sanoi hoitopalaverissa, että pitää huomioida, että usein psykoosin jälkeen tulee syvä masennustila. 

    Sairaalan jälkeen mitään systemaattista hoitoa ei kuitenkaan ollut, poika kotiutettiin muutaman puhelinnumeron kera. 

    – Järjestelmä on sellainen, että kun on vähän voimavaroja hoitaa asioita, niin velvoitetaan itse vastuuseen avohoidosta. Sairaalahoidon jälkeen olisi pitänyt olla systemaattisempi kiinni pitävä hoito. Hänkin olisi sitä mielellään vastaanottanut. 

    Lähes 19 vuotta sitten Matilainen pääsi vankilasta, jossa istui huumeista kuusi vuotta. Vankilatyön myötä entinen konna on seurannut läheltä yhteiskunnan muuttumista myös muurien sisäpuolella. Sielläkin päihteiden ja lääkkeiden käyttö näkyy selvästi. 

    – 20 vuodessa vankiaines on heikentynyt paljon. Ennen lähes kaikki vangit työskentelivät, tekivät käsillään jotain. Nykyään työkykyä ei ole, työpajoja on ajettu alas ja tarjolla on kuntoutusta. 

    Huumeita ja lääkkeitä on helposti saatavilla ja niiden käyttö aloitetaan usein nuorena. Silloin voikin hyvin kysyä, mihin väliinputoaja palaa takaisin, jos palaa?

    – Mietitään että meillä on kaksikymppinen kaveri, koulut kesken, rikoksia taustalla, päihteitä, asunnottomuutta ja tukien varassa elämistä. Eihän hänellä edes ole kokemusta normaalista itsenäisestä arjesta yhteiskunnassa. 

    – Meillä on hirveä määrä nuoria, jotka eivät ole kiinnittyneet mihinkään. Se on valtava yhteiskunnallinen ongelma. 

    Matilaisella riittää kuitenkin uskoa ihmiseen. Kun hän toimi ViaDian toiminnanjohtajana Kuopiossa otti hän erään kuntoutujan vastaan 17 kertaa. 

    – Jossakin vaiheessa ihminen kääntyy parempaan suuntaan, kun hänelle annetaan mahdollisuus. Olen tehnyt kymmenen vuotta vankila- ja päihdetyötä ja sieltä on noussut toivottomia tapauksia tavallisiksi veronmaksajiksi, osaksi yhteiskuntaa ja aika merkittäviinkin juttuihin. 

    7 KOMMENTTIA

    1. Minäkin uskon ja tiedän että huume-,lääke-,alkoholi- ja rikoskierteestä voi selvitä vielä yhteiskunta kelpoiseksi ihmiseksi.Helppoa se ei ole, mutta mahdollista. Itse olen aikanaan vapautunut alkoholismista tultuani uskoon 38vuotta sitten.Siitä lähti prosessi niin että olen saanut tehdä kristilliseltä pohjalta vankila-ja päihdetyötä 37vuotta mm. yli 10vuotta kristillisen päihdehoitokodin vastaavana. 6vuoden ajan Venäjän vankiloissa Muurmanskin ja Vologdan alueilla jne jne.

    2. Kiitos Pekka
      Olen itse myös selviytynyt pitkästä vankila ja huume kierteestä. Vapauduttuani pääsin Tampereelle Siltavalmennukseen. Siltavalmennuksen päihdekuntoutus tarjosi mahdollisuuden muutokseen.
      Nyt reilu 10 vuotta ilman päihteitä olleena uskon ainoastaan lääkkeettömään päihdekuntoutukseen.
      Korvaushoidot ovat vain mielestäni ongelmien siirtämistä tuonnemmaksi.

    3. Olen aloittanut kirjoittamaan kirjaa, en tiedä milloin saan valmiiksi. Elämää suuri sydämisen miehen kanssa joka sortui huumeisiin. Pääsi kuiville, mutta menehtyi keuhkosyöpään pari vuotta sitten. Elämästämme saisi aikamoisen tragedian ainekset. Silloinen elämämme 1985-1993 sijoittui Tukholmaan, ja kuvioissa mukana oli mm. Ruotsin suurin huumepamppu. Koskaan en häntä tuominnut, eikä tuominnut perheenikään. Hattua nostan, että pääsi kuiville. Surullista oli, ettei ehtinyt näkemään lapsenlastaan joka syntyi 6 kk hänen kuolemansa jälkeen. Kauhulla katselen Tampereella nuoria, jotka eivät ymmärrä mihin ovat sortuneet. Luojaa kiitän, että oma lapseni ei koskaan mennyt isänsä jalanjälkiä.

    4. Kannabis ei todellakaan ole turvallista. Poikasi meni psykoosiin kannabiksesta, masentui ja teki itsemurhan. Todella järkyttävää. Hyvä kun kerroit, niin ehkä joku jättää kokeilematta ”sen ensimmäisen kerran”. Voimia! Ihana kun tulit uskoon! Siunausta sinulle ja kaikille rakkaillesi!

    5. Kannabista pidetään nuorissa edelleen lievänä päihteenä, serkkuni piti sitä myös mutta siitä alkoi vuosia kestänyt alamäki, se oli se kynnys jota koskaan ei olisi pitänyt ylittää..mieto kannabis?

    6. Joo joo ja juu juu Kannabispsykoosi on kyllä todella harvinainen itse aktiivipolttaja n. 8v Kannabis on luonnontuote ja olen ehdottomasti tämän laillistamisen kannalla On todella typerää rinnastaa budi kovempiin päihteisiin se ei kaikille sovi sitten ei sitä kannata jatkaa jos tuntuu ettei käy Itselle ollut budista vaan hyötyä esimerkiksi tämän avulla olen vieroittautunut amfetamiinista

    7. Opiskelen Jamkissa sosiaal- ja terveysalan palveluohjaajaksi. Olen erikoistumassa päihde ja mielenterveystyöhön. Olen myös läheltä seurannut alkoholiriippuvuutta omassa lapsuudessani. puolisoni kohdalla ja oman lapseni kohdalla. Geenistö löytyy ongelmaan. Ympäristön vaikutus löytyy ongelmaan. Päihderiippuvuus luokitellaan kansainvälisillä ICF koodeilla sairaudeksi. 1 sillä on aiheuttaja 2.Se on perinnöllistä 3. sillä on tietty kehityskulku ja se on ennustettavissa 4. Se etenee asteittain 5. siihen kuluu pitkä hoitoaika 6. siihen kuuluu vähäinen tahdonalainen tapahtumien kontrolli 7.hoitamattoomana siitä aiheutuu lähes 100 prosentin kuolleisuus.
      Tälle asialle on tehtävä jotain!

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän