Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Panda Suomi-konvehti 3 pkt/10€Panda Suomi-konvehti 3 pkt/10€

Tervehtiminen lämmittää

Kolumni - 24.10.2018 kello 7.02
Jyrki Lähteenmäki

Seisoin yksin bussipysäkillä. Siihen käveli nainen, jota en tuntenut. Kun hän tuli kohdalleni, hän kääntyi minuun päin, katsoi minua silmiin ja sanoi: Huomenta. Hieman jopa yllätyin.

Kävelin Tammerkosken sillalla, kun vastaan tuli yksi oppilaani, jota olin opettanut jo usean vuoden ajan. Kun etäisyyttä välillämme oli vielä sen verran, että katsekontaktia ei ollut ehtinyt muodostua mutta kasvojen tunnistaminen oli jo tapahtunut, hän käänsikin katseensa sivuun.

Hieman hämmennyin, niin että kun ohitimme toisemme, en saanut sanaa suustani, vaikka olisi pitänyt tervehtiä. Olen toisaalta varma, että jos vain olisin sanonut Hei ja kutsunut tuota nuorta oppilastani nimellä, hän olisi kääntänyt päätään ja tervehtinyt minua.

Jos haluaa nähdä vanhoja kangasala­laisia luokkatovereitaan, kannattaa mennä Prismaan. Siellä on aina joku puolisonsa tai jälkikasvunsa kanssa ostoksilla.

Kutkuttava on se tilanne, kun satutaan ostoskärryinemme vastakkain marketin hyllyjen välisellä käytävällä ja katseet kohtaavat. Jos siinä vaiheessa kääntää päänsä pois, tulee hetkeksi ynseän typertynyt olo. Mutta jos heittää napakasti Terve! , molemmilla välähtää silmissä lämmin riemun läikähdys.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Yhteisestä kouluajasta nousee heti kummallekin muistoja mieleen. Saatetaan pysähtyä juttelemaankin.

Tervehtiminen ei ole mikään ikä- tai sukupolvikysymys. Tunnen nuoria, jotka reippaasti tervehtivät vanhempaa ihmistä, ja toisaalta moni aikuinen jättää tervehtimättä.

Jos bussipysäkille satutaan samaan aikaan, vetäydytään usean metrin päähän räplämään kännykällä sosiaalista mediaa.

Mutta hyvin moni nuori, sellainenkin, jonka hyvin tunnen, ei tervehdi. Toki esimerkiksi yläkouluikään kuuluu jonkinlainen itsetietoinen omalle henkiselle reviirille linnoittautuminen ja vanhemman ikäpolven ihmisiin etäisyyden ottaminen. Kun itsetunto ei ole vielä valmis, se on ymmärrettävää.

Mutta ei tervehtiminen ole mikään itsetuntokysymys. Se on sosiaalinen taito, joka pitää oppia.

Sujuvat käytöstavat luovat kivan ilmapiirin, ja tervehtiminen piristää päivää.

Tervehtiminen on molemminpuolisen vuorovaikutuksen ensimmäinen askel, mutta se ei koskaan edellytä, että seuraavaa askelta tarvitsisi välttämättä ottaa. Siksi tervehtiminen ei loukkaa kenenkään yksityistä reviiriä, mutta se säpsäyttää mukavasti hereille omista ajatusmaailmoista ja muistuttaa, että olemme toisillemme olemassa.

Tervehtimisestä tulee aina lämmin tunne. Sen koin mieleenpainuvasti siellä bussipysäkillä, kun tuo tuntematon nainen sanoi minulle huomenta, mikä oli kaunis ja yksinkertainen ele, ja vuorovaikutuksen silta kanssaihmiseen ylitettiin.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös