Kun ahdistaa, metsä auttaa

0

Kaupungilla kävellessä todellisuus iskee rajusti vasten kasvoja. Kirjaston ovi on lukossa, uimahallin vesisuihkut hiljaisina.

Parkki­paikat ovat tyhjät, liikkeissä ei ole sisällä ketään. Huoli yritysten selviämisestä nousee pintaan, samoin
huoli omien läheisten terveydestä.

Tilanne ei helpota viestimien ääressä. Niin sanomalehdet, verkko­sivut, radiot kuin televisiotkin tarjoavat meille tietoa, niin kuin pitääkin.

Sitä me myös tarvitsemme – ja janoamme.

En liene kuitenkaan ainoa, joka haluaa välillä kaikesta tästä irti. Joka toivoo, että pään täyttäisivät aivan muut ajatukset. Onneksi siihen on vielä olemassa helppo keino.

Liikkumistamme rajoitetaan, mutta ainakaan toistaiseksi se ei koske suomalaisten suurinta voimavaraa; luontoa.

Meistä jokainen saa lähteä ulos hengittämään keväältä tuoksuvaa ilmaa, tuntemaan auringonsäteet kasvoilla ja ilahtumaan ensimmäisistä leskenlehdistä. Ja sitä me olemme tehneetkin.

Viikonloppuna Kaarinanpolulla lenkkeillessäni vastaan tuli kymmeniä ihmisiä. Osa juosten, osa pyörillä, osa kävelykepein varustettuina.

Tilaa silti oli, turvavälejä ei tarvinnut rikkoa.

Toiset ottivat lenkin urheilun kannalta, toisilla ei ollut mikään kiire.

Eräs pariskunta istui auringonlaikussa kannon päällä käsissään höyryävä kuksa. Kasvot oli käännetty aurinkoon, huulilla karehti hymy.

Me Kangasalla olemme onnellisessa asemassa. Asumme uskomattoman kauniissa ympäris­tössä, joka on meistä jokaisen saatavilla.

Mennään siis metsään. Hengitetään rauhassa ja annetaan auringon parantaa synkät mielemme.

Kyllä tästä selvitään, olemme taas päivän lähempänä normaalia arkea.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.