MAINOS / HANNA LAINE
Suomen kilpailuvaltit maailmalla ovat tunnetusti olleet osaaminen, luovuus sekä kyky sopeutua ja muuttaa toimintatapojaan. Tavoitteenamme tulee jatkossakin olla maailman osaavin kansa, koska vain siten olemme kilpailukykyisiä ja voimme varmistaa kaikille mahdollisuuden tavoitella omia unelmiaan.
Tavoitteen saavuttamiseksi katseemme pitää olla aina laadukkaasta varhaiskasvatuksesta lähtien kohti yhä useampaa korkeakouluttautunutta kansalaista. Tämän lisäksi on jatkuvasti huolehdittava siitä, että ihmisillä olisi aidosti mahdollisuus syventää osaamistaan ja oppia uutta myös läpi muuttuvan työelämän.
Istuva Marinin hallitus on jo aloittanut tämän työn paikkaamalla laajasti edellisen, keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten, hallituksen säätämiä massiivisia koulutusleikkauksia, jotka osuivat kipeästi jokaiselle koulutusasteelle.
Vastaavanlaisiin koko kansakunnan osaamistasoa heikentäviin päätöksiin Suomella ei yksinkertaisesti ole enää vara, mikäli haluamme pysyä kilpailukykyisenä ja sivistystä vaalivana kansana vielä jatkossakin. Useamman hallituskauden ajan jatkuneiden koulutusleikkausten jäljiltä osaavaa työvoimaa ei ole saatu tarpeeksi ja koulutustaso on kääntynyt laskuun. Tätä me emme halua.
Tulevalla hallituskaudella tulee toteuttaa parlamentaarinen peruskoulu-uudistus.
Jokaisen puolueen tulee olla mukana peruskoulun peruskorjauksessa – uskon, että jokainen meistä on jo tunnistanut tietyt valuviat hyvinvointivaltiomme kruununjalokivessä. Vain yhteistyöllä voimme rakentaa peruskoulun alkuperäistä ideaa kunnioittavan, perusasioista kiinni pitävän mutta tulevaisuuteen katsovan sekä uutta ja syvempää osaamista luovan toimivan peruskoulun.
Nykyisin peruskouluissa oppilaiden väliset erot osaamisessa ovat kasvaneet ja oppilaan taustan vaikutus oppimistuloksiin on voimistunut. Sosioekonomisen taustan yhteys oppilaiden osaamiseen on Suomessa ollut OECD-maiden pienimpien joukossa, mutta viimeisimmässä tutkimuksessa se on noussut keskiarvon tasolle.
Ymmärrän hyvin kentältä kuuluvan turhautumisen siihen, että peruskoulua on osittain liiaksikin kehitetty kuulematta juurikaan perusopetuksen parissa työskenteleviä opettajia tai muuta kasvatusalan henkilöstöä. Yleinen ja pitkään kuultu viesti kokeneilta opetus- ja kasvatusalan kentän ammattilaisilta on, että perustaitojen vahvistaminen on tuotava peruskoulun kehittämisen ytimeen. Tästä olen täysin samaa mieltä – myös Pisa-tulosten lasku läpi 2000-luvun viittaa samaan tarpeeseen.
Peruskoulussa pitää pystyä hankkimaan sellaiset tiedot ja taidot, että nuori todella pärjää toisen asteen koulutuksessa. Luku-, kirjoitus- ja laskutaito sekä digitaidot, kielitaito, medialukutaito, demokratiataidot ja tunnetaidot ovat tänä päivänä keskeisiä kansalaistaitoja, joiden vahvistaminen on oltava peruskoulun keskeinen tehtävä. Näiden avulla voidaan vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa ja vähentää eriarvoisuutta.
Toinen suuri kokonaisuus, jota opetusalan ammattilaiset ovat peräänkuuluttaneet jo vuosia, on oppimisen tuen kehittäminen. Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös maahanmuuttajien valmistavan opetuksen ja kotimaisten kielten koulutuspolkujen vahvistaminen. Nykytilanne ei ole enää kestävä ja yhä useampi oppilas jää vaille tarvitsemiaan tukitoimia. Tämä johtaa usein myös siihen, ettei erillisiä tukitoimia tarvitsemattomatkaan oppilaat saa aina laadukkainta mahdollista opetusta, kun vähäisten tuen resurssien vuoksi yksi ja sama opettaja joutuu vastaamaan moniin haastaviinkin tuen tarpeisiin suurissa ryhmissä läpi koulupäivien.
Erilaiset oppimisvaikeudet koskettavat jopa 20 % väestöstä. Oppimisvaikeuksien varhainen tunnistaminen ja oikea-aikainen tuki läpi koulupolun ovat tärkeitä perustaitojen oppimiseksi ja jatko-opintojen mahdollistamiseksi. Tästä syystä oppimisen tukea tulee katsoa kokonaisuutena. Ilman tukea oppimisvaikeudet voivat aiheuttaa osaamisen puutteita läpi elämän ja haitata hakeutumista jatko-opintoihin, työelämään ja täydennyskoulutuksiin. Tukeen on sisällyttävä oleellisena osana myös nuoren hyvinvoinnista huolehtiminen sekä opinto-ohjaus hänen tehdessään valintoja koulutusasteiden välillä.
Kolmiportaista oppimisen tuen kehittämistä on jatkettava. Oppimisen tuen osalta on selkeytettävä tuen eri tasoja ja niiden vaatimia resursseja ja tarkasteltava opetusryhmien mitoitusta siten, että se huomioi tukea tarvitsevien oppilaiden määrän. Tukeen liittyvää byrokratiaa on vähennettävä. Oppimisen tuen edellytykset tulee turvata riittävällä erityisopettajien, koulunkäynninohjaajien, psykologien ja koulukuraattorien määrällä sekä rahoituksella.
Oppimisvaikeuksia kokevien, mm. neurokirjon erityispiirteitä omaavien lasten, vaatima kokonaisvaltainen tuki on huomioitava nykyistä paremmin. Inkluusiota tulee kehittää ja ymmärtää, että oman koulun sisäiset, laajasti yleisopetukseen integroitiin mahdollistavat pienryhmät ovat yksi inkluusion ja joillekin jopa ylipäänsä koko koulunkäynnin mahdollistava väline. Yleisopetuksessa taas on taattava paljon nykyistä laajemmin laaja-alaisten eli luokattomien erityisopettajien tarjoamaa tukea, sillä kaikille luokkamuotoisessa pienryhmässä opiskelu ei ole optimaalisin ratkaisu.
Myös oppilashuollossa on oltava osaamista toimia erityistä tukea tarvitsevien ja vammaisten lasten kanssa. Yhteistyö vammaispalvelujen ammattilaisten kanssa tulee olla toimivaa.
Tulevalla hallituskaudella parlamentaarinen peruskoulu-uudistus tulee tällä kertaa toteuttaa niin, että opetushenkilökunta on valmistelussa aidosti vahvasti mukana. Lisäksi on huolehdittava erityisesti siitä, että peruskoulutuksen rahoituksen on vastattava kunnalle osoitettuja tehtäviä ja perusopetuslain todellisia vaatimuksia. Perusopetuksen rahoittaminen ja esimerkiksi oppimisen tuen riittävä tarjoaminen ei voi jatkossa enää olla kiinni jatkuvasti haettavista hankerahoista ja vuosittain vaihtuvista eri henkilöresursseista.
Kuulisin oikein mielelläni kommenteissa, mitä opetus- ja kasvatusalan ammattilaiset näkevät suurimpina kehitystarpeina perusopetuksen osalta.
